WSOY julkaisi kesällä 2022 Satu Rämön kirjan Hildur, josta tuli heti menestystarina. Mielenkiintoni heräsi myöhemmin, kun silmiini osui HS Vision artikkeli ”Vuoden 2022 peliliikkeet”.
Siinä esiteltiin 20 kovinta ajan hermolla olevaa tekoa, jotka olivat rohkeita, tuottoisia ja nerokkaita. Satu Rämön Hildur oli mukana yhtenä näistä ympäri maailmaa kootuista esimerkeistä. Vau miten upeaa, ajattelin jutun luettuani.
Satu Rämön nimi oli tullut ensi kertaa vastaan neuloessani Hnetur-villapaitaa, ja olen sittemmin lukenut hänen islantilaista elämänmenoa värikkäästi kuvaavat kirjansa. Nyt halusin perehtyä tarkemmin Satu Rämö -buumiin, ja latasin Hildurin e-kirjan.
Luin Hildurin
Satu Rämö tekee tarkkaa työtä ja on ilmeisen systemaattinen ja määrätietoinen. Haastatteluissa hän kertoo Excel-taulukoistaan, joiden avulla rakentaa kirjansa. Teksti on sujuvaa. Hän avaa dekkarin lukijoille islantilaisuutta jatkaen samoja teemoja, jotka ovat tuttuja tietokirjoistaan.
Koska en harrasta dekkareita, en jaksanut perinpohjin paneutua kirjan murhiin, niiden tutkintaan tai rikosten mahdollisiin tekijöihin taikka heidän motiiveihinsa. Niiden sijaan keskityin juoneen ja rikosten tutkijoiden henkilökuviin.
Olisi ehkä pitänyt arvata, että Islantiin sijoittuvassa Hildur-kirjan tarinassa joku neuloo villapaitaa islantilaisesta neulelangasta.
Ja siellä hän on, Jakob Johanson, suomalainen poliisiharjoittelija, ”mystinen villapaitamies Suomesta”, kuten Guðrún, lentoemäntä/lankakauppias tätä ensitapaamisessaan luonnehtii. Jakob neuloo työpalavereissa ja paita valmistuu tarinan lopussa päätyen lahjaksi työkaverille, rikosetsivä Hildur Rúnarsdóttirille.
Dekkarissa hemmotellaan islantilaispaitojen neulojia. Sivuilla vilahtelevat niin Riddari ja käsitöiden hyvää tekevä vaikutus elämänkriisien keskellä kuin hihojen ja vartalon yhdistäminen, korotettu selkäosa ja neuloosikin. Mutta kun mainitaan lopi-lankojen miellyttävä tuntu puikoilla ja Islannin suurin ja vanhin kehräämö Ístex, on siinä ja siinä, meneekö jo mainostamiseksi.
Käsityökuvaus on paikoin hyvin tarkkaa. Tämä nähdään esim. kylän pienessä lankakaupassa käytävässä keskustelussa, jossa Jakob etsii sopivaa Léttlopin sävyä:
”Pitäisi saada lisää lankaa. Tätä ryygbruunnia ei ole saanut vähään aikaan mistään. Tarvitsisin yhden kerän. Guðrún suipisti suutaan. – Ryygd… siis mitä? Jakob otti taskusta kännykkänsä, avasi sen kasvotunnisteella ja selasi muistiinpanoista esiin oikean värikoodin. 9427. Se oli lanka, jota hän tarvitsisi keskeneräisen puseronsa kuvioon. Naisen ilme kirkastui heti. – Ryðbrúnn! Olisit heti sanonut. Se on sellaista ruosteenruskeaa.”
Ote kirjasta Satu Rämö: Hildur
Neuloin Hildurin
Rikoskirjan villapaitaelementti sai luontevan selityksensä muutaman kuukauden päästä, kun ”Jakobin suunnittelema paita” julkaistiin neuleohjeena. Se löytyy Siggan ja Satun islantilaiset villapaidat -kirjasta (WSOY 2022), joka on Satu Rämön ja islantilainen neulesuunnittelija Sigríður Sif Gylfadóttirin yhteistyötä. Sigga laati Hildur-paitaan ohjeen, jonka Satu käänsi suomeksi.
Olen aiemmin neulonut islantilaislangoista paitoja maltillisesti. Käytössä ovat Hnetur ja Altheda, ja kohta valmistuu paksu Alasuq. Nyt lähtökohta oli uusi ja tuore, ja suunnittelijakin islantilainen. Vaikka en olisi tarvinnut yhtään uutta islantilaisneuletta, ajatus Hildurin neulomisesta kolahti niin, että hankin langat.
Tunsin sukeltavani kirjaan, kun neuloin kuvioita jotka Jakob oli paitaan valinnut. Hildur miettii paidan kuviointia:
Paita näytti olevan lähes valmis. Kuviosta tulisi upea. Siinä oli pitkiä graafisia linjoja ja maanläheiset värit. Kuvio oli moderni, mutta muistutti silti jollain tapaa Tinna-tädin asunnon seinillä olevia vanhoja ristipistotöitä.
Satu Rämö: Hildur.
Oma Hildurini
Valitsin Hildur-paitaani maanläheiset värit ohjetta kunnioittaen, ikäänkuin osa tehtävän lumouksesta olisi sitä edellyttänyt. Kuviteltu ja tosi todellakin yhdistyivät päässäni minulla, jolle valmiin ohjeen muokkaaminen on aina ollut ennemmin sääntö kuin poikkeus.
Harmaan pohjan vaihdoin vaalean luonnonruskeaksi, koska se on sävynä harmaata lämpimämpi ja sopii minulle paremmin.
Koko: M
Puikot: 4,5, resoreissa 3,25 mm
Lanka: Léttlopi yksinkertaisena
Kirjan Hildurissa on seitsemän sävyä, minulla viisi. Kolme väreistä on samoja kuin ohjeessa.
Paidan ohje on helppo. Kaarrokkeen kuviointi on yksinkertainen, eikä millään kerroksella ole kahta väriä enempää. Silti neuloessani kaarrokkeen viimeistä raitaa siitä tuli – hätäisenä ohjeiden lukijana ja aitoon islantilaisneuleiden tyyliin – vahingossa erilainen kuin ohjeessa. Hyvin siinä kävi, koska tiheäraitaisuus vain tasapainotti kuviota.
Neuloin takakappaleelle ennen kaarrokkeen alkua muutaman lyhennetyn kerroksen istuvuutta parantamaan.
Hildur ja lukijan osallistaminen
Dekkarin ja neulepaidan ohjeen yhdistäminen ei ole ihan tavallinen tarina. Vähän vastaava esimerkki tuli mieleen Strömsö-paidasta, jota innostuttiin neulomaan samannimisen TV-ohjelman myötä. Entä muistatko Irene Usvasalon, joka MTV:n kuuluttajana esiintyi omatekoisissa neulepuseroissaan? Hän julkaisi vuonna 1992 kirjan suosituimmista neuleistaan, ja oli aikansa hitti.
Rämö tarjoaa lukijalle mahdollisuuden osallisuuden kokemukseen. Jos olisin kirjallisuudentutkija, puhuisin varmaankin tekstienvälisyydestä, intermediaalisuudesta ja lukijan adoptoitumisesta: Kun Hildurin lukenut neuloo Jakobin suunnittelemaa paitaa, hän voi aistia jotakin dekkarin tunnelmasta sekä ajasta ja paikasta, jossa Jakobkin neuloi.
Ammattitaitoista kaupallistamista kaikkineen mutta tehty sopivan rennosti, joten tämä ei tunnu päällekäyvältä. Joku voi toki kokea asian toisinkin, ja lukea dekkarin dekkarina ja neuloa paidan paitana.
Monenlainen kuluttajien osallistaminen ja aktivoiminen on meille tuttua myös mm. teatterin, elokuvan, kuvataiteen piirissä.
Tästä tuli mieleen tuore esimerkki, nimittäin Barbie. Nostalgisen ja kivasti oudon elokuvan luoma vuorovaikutteisuus on ihan omaa luokkaansa. Pantone on virallistanut sävy 219C:n Barbie-pinkiksi. Barbie-vaatteiden ohjeita julkaistaan Pinterestissä. ”Teitkö itsestäsi Barbien sosiaalisessa mediassa?” kysyy Iltalehtikin.
Läpikaupallisuudestaan huolimatta elokuva kosketti. Vaikka pidin siitä, miksi en silti innostunut elokuvan nähtyäni ostamaan sopivan vaaleanpunaista kangasta ommellakseni jonkin vaatteen? Sen Barbie-selfien menin kyllä tekemään, myönnetään.
Hildurin kohdalla tilanne oli toinen. Ostin idean innoissani, neuloin Hildurin tyytyväisenä ja jaan hyvilläni somessa vielä tämän kokonaisvaltaisen neulontakokemuksenikin.
Lähteet
- Satu Rämö: Hildur. WSOY, Helsinki 2022.
- Sigríður Sif Gylfadóttir ja Satu Rämö: Siggan ja Satun islantilaiset villapaidat. WSOY Helsinki 2022.
- ”Vuoden 2022 peliliikkeet.” 23.12.2022. https://www.hs.fi/visio/art-2000009272343.html
Kirjoita kommenttisi tähän!