Tein tämän alpakkaneuletakin 90-vuotiaalle äidillemme. Hän tarvitsi sitä sisätiloissa kotona, jonne elinpiiri oli pikkuhiljaa kaventunut.
Lankana oli harjattu Børstet Alpakka, sama kuin harmaassa neuletakissa. Tiesin sen hyvät ominaisuudet: pehmeyden ja lämpimyyden. Sitä on myös aivan ihana neuloa. Neulepinnasta tulee lähes silkkisen pehmeä.
Nyt en enää tyytynyt vain sileään neuleeseen. Olinhan tekemässä villatakkia äidille, joka olisi aikanaan neulonut tällaiset mennen tullen. Kuvioin etukappaleet nypyllisellä pitsineuleella, samalla, josta olin vähän aikaisemmin neulonut puseron. Helmassa ja hihansuissa oli 3 cm leveät 1 o, 1 n -resorit. Muuten takki oli sileää neuletta.
Kaava oli samaa v-pääntiellistä perusmallia jota olin soveltanut edellisissäkin neuletakeissani. Puikkojen koko oli 5 mm. Neuletiheys sileää neuletta: 15 s = 10 cm.
Hyvää
- neuletakista tuli sopivan kokoinen, tarpeeksi väljä ja helppo pukea
- langan väri on herkkä ja kaunis
- nypyt ja pitsineule erottuivat hyvin
- kiintein silmukoin virkatut reunukset onnistuivat
- neuloin joskus tätä villatakkia käydessäni äidin luona, ja kerran annoin hänenkin kokeilla. Työ lähti luistamaan tottunein sormin.
Parannettavaa
- lanka nyppyyntyi nopeasti ja irtonukkaa kerääntyi nurkkiin
- tein napinlävet etukappaleen reunaan jättämällä niiden kohdalla silmukoita poimimatta reunukseen. Napinlävet kuitenkin hukkuivat pörröiseen neuleeseen. Kuvion reunimmainen reikärivi toimi käytännössä satunnaisina napinläpinä.
Sekä neuletakin tekemiseen että valmiiseen takkiin liittyy rakkaita muistoja. Äiti ehti käyttää sitä melkein joka päivä viimeisenä elinvuotenaan. Siskojeni ehdotuksesta neuletakki puettiin hänen päälleen myös arkkuun viimeiselle matkalle.💗
