”Tekisitkö tästä jotakin?”

Toteutin lupauksen, jonka annoin nyt jo edesmenneelle äidilleni muutama vuosi sitten. Sain häneltä silloin vyyhdin vanhaa käsinkehrättyä pellavalankaa ja toiveen käyttää se johonkin. Lanka on peräisin Miehikkälästä ainakin 70 vuoden takaa. Arvokkaasta langasta piti tehdä jotain arvoistansa.

kasinkehratty-pellavalanka

Lupaus oli pyörinyt mielessäni ja lankakin kaapissa hyvän tovin. Käytin jo osan siitä virkattuun kassiin vuosi sitten.

Lankaa oli vielä hyvin jäljellä, ja aloin haaveilla kudotuista tableteista. Kun yhtenä lauantaina kävelin Onnenpolku-kutomon ohi, kävin kurkkaamassa paikkaa. Ohjaaja Tarjan kanssa sovittiin, että tulen takaisin kunhan sopiva loimi löytyy. Vuosi vierähti monien syiden vuoksi, ennen kuin kudonnan aika koitti.

Lupauksen lunastaminen

Voi miten innoissani olin, kun lopulta tuli se ilta jolloin pääsisin aloittamaan. Saavuin lankoineni kutomoon. Pyysin että Tarja lähtee ihan alkeista ja neuvoo minulle ihan kaiken. Ei kannattanut luottaa siihen, että muistaisin kudonnasta jotain.

Kangaspuissa oli varattuna kutojaa kohden kolme metriä noin 50 cm leveää puuvillalointa. Siihen voisi kutoa laudeliinoja, käsipyyhkeitä, kaitaliinoja ja saunatyynyjen päällisiä. Malli ja ohje oli Lankavalta ja sidoksena punostoimikas. Mitä väliä, sidos kuin sidos, ajattelin, enkä huomannut että se ei todellakaan ollut aloittelijalle tehty. Tarja luotti taitoihini, mikä tietysti oli imartelevaa.

Ohjeen löydät täältä.

Lanka oli kuteeksi niin ohutta, että päätettiin käyttää se kaksinkertaisena. Ensin lanka piti puolata. Vyyhdit olivat isot ja lanka haurasta, joten puolaaminen ei onnistunut suoraan vyyhdiltä. Lanka napsahti poikki tämän tästä. Kerin langan ja puolasin keriltä. Kun lanka tahtoi ohjautua liian lähelle puolan päitä, muistin: varo räkänokkia! Kutoessa niitä syntyi, kun taitamaton puolaus kostautui. Lanka oli jouhimaista eikä joustanut.

Tästä se kangas lähti kasvamaan!
Kutominen oli ihanaa mutta vaikeaa. Polkusia oli kahdeksan ja niitä poljettiin järjestyksessä: 1,2,3,4,5,6,7,8 (tähän sakka helppoa), 2,1,7,8,5,6,3,4. Näitä sarjoja toistettiin koko ajan. Oli pakko merkitä muistiin, mistä kohtaa jatkan seuraavalla kerralla. Jos olisin kutonut palttinaa, työ olisi sujunut kahta polkusta vuorottelemalla. Mutta tuloksena ei olisi yhtään näin mielenkiintoinen pinta.

”Mitä sun äitisi tekisi?”

Olin toista kertaa kutomassa, kun tuli poljentavirhe. Huomasin sen vasta vähän matkaa kudottuani.

Kutomossa oli koronarajoitusten vuoksi kerrallaan vain kaksi kutojaa. Se sopi minulle, koska mikä vaan häiriö, kuten radiossa soiva kiva kappale, puheensorina taikka solmu kuteessa sotki poljentajärjestykseni. Keskittyminen rytmiin ei olisi saanut häiriintyä. Tyypillistä aloittelijalle.

Kun huomasin tehneeni virheen poljentajärjestyksessä, huokasin kutomon toisessa päässä ahkeroivalle entiselle työkaverille. Tuskailin purkamisen vaivalloisuutta ja jopa mietin, jätänkö virheen kun ei sitä kukaan kuitenkaan huomaa. Ja tämä viisas enkeli kysyi, mitä sinun äitisi tekisi? Jättäisikö hän virheen vai purkaisiko?

Sama virhe toistui vielä monta kertaa kutomisen aikana, ja yhtä monta kertaa purin ja tein uudestaan. Viimeisellä rupeamalla, kun työ alkoi jo olla lopussa ja hermo pinnassa, jätin virheraidan muistoksi. Toki sen huomaa kun osaa katsoa. En ole itseeni tyytyväinen, mutta joskus vaan kärsivällisyys pettää.

Kude riitti 2,3 metrin mittaiseen kankaaseen.
Sain kankaastani kuusi tablettia. Päärmäsin niiden reunat käsin pikku pistoin. Reunat kaipaavat vielä parempaa prässäystä.
Onnenpolun kutomossa myytiin tähän loimeen tehtyjä kaitaliinoja viime joulun myyjäisissä.

Kantapään kautta opitut vinkkini aloittelevalle kutojalle

  • Lue ohje. Minä en malttanut. Lukaisin sen vasta tätä juttua kirjoittaessani. Siellä sanottiin, että kannattaa kutoa erivärinen lanka tablettien väliin. Se olisi helpottanut leikkaamista lankasuoraan. Nyt seurasin kuviota ja yritin leikata sen mukaan, eikä se ollut helppoa.
  • Jos olet väsynyt tai pahalla tuulella, ei ehkä ole hyvä idea mennä hoitamaan huonoa oloaan kutomolle. Jos kudot jotain helppoa, se on ok, mutta mutkikkaamman työn kanssa saatat saada vain lisäharmia.
  • Jos sinulla on tunti ylimääräistä aikaa, älä tule kutomaan. Voi olla että saldo jää nollaan.
  • Seuraa syntynyttä kangasta koko ajan ja varmista että kaikki on kuten pitää. Pura aina heti kun huomaat virheen, älä tuudittaudu siihen ettei se näy
  • Unohda kiire kotiin. Kankaankudonta ei ole nopeuskilpailu. Se on hitaan tekemisen ihana kuninkuuslaji.
Those were the days #tb1976 @wetterhoff

4 Comments

  1. Hienoa Lissu, kankaankutojat taitavat olla harvassa nykyään, mutta toivoa on innostuksesta.

    Mieleeni tulee heti vastaavista pellavalangoista taitava kutoja Elvi-täti (tyttärieni isotäti), joka ei ostettuja liinoja tai vuodevaatteita kaivannut. Taidolla kudottuja pöytäliinoja ja kankaita jäi muistoksi hänestä.

    Ja sinun kutomastasi kankaasta olisi Kaisa-äiti kyllä mielissään!

    1. Niinpä. Harvalle mahtuvat kotiin kangaspuut. Kankaan rakentaminenkin pitäisi osata jos meinaisi oikeasti alkaa kutojaksi. Muistui mieleen vanha viisaus, että kaikista on keskipaikan kutojiksi mutta kenestä aloittajaksi ja lopettajaksi… Sulla on ollut onni saada pellavaliinoja, ja ymmärrät niiden arvon. Uskon minäkin että Kaisa olisi tykännyt kun langat pääsivät käyttöön. En huomannut kysyä, kuka ne oli kehrännyt, hän vai Matin äiti Aino vai kuka. Luulen että Kaisa, ainakin hän osasi taidon.

  2. Hyvä, että tuli arvokas lanka hyötykäyttöön. Kauniit ovat ja ainakin kuvissa jälki näyttää erittäin tasaiselta. Taitosi on palautunut vuosien takaa. Tuon langan tarina pitäisi jotenkin liittää tabletteihin jälkipolville muistoksi. Kuinkahan moni tietää tänä päivänä pellavan kasvatuksesta ja käsittelyprosesseista ennen kuin ollaan niin pitkällä, että on lankaa, josta voi lähteä tekemään jotakin?

    1. Olen itsekin tyytyväinen, että lanka tuli käytettyä ja ihan viimeistä metriä myöten. Ihmeesti tiheys pysyi samana vaikka kudontarupeamia oli monta ja ne olivat välillä lyhyitä. Tuo lanka oli kovaa mikä varmaan auttoi asiassa. Se tuntui sitoutuvan loimen aina samalla tavalla. Lanka on ohutta ja tasaista, mutta tykkäsin etenkin sen paksuista kohdista, joita oli harvakseltaan mutta joista näkee että lanka on käsinkehrättyä. Pellavaosaaminen on varmasti heikentynyt vuosien saatossa, mutta on onneksi heitäkin, jotka vielä harrastavat kuitutuotantoa Suomessa, vaikka pienimuotoisestikin.

Kirjoita kommenttisi tähän!