Toteutin lupauksen, jonka annoin nyt jo edesmenneelle äidilleni muutama vuosi sitten. Sain häneltä silloin vyyhdin vanhaa käsinkehrättyä pellavalankaa ja toiveen käyttää se johonkin. Lanka on peräisin Miehikkälästä ainakin 70 vuoden takaa. Arvokkaasta langasta piti tehdä jotain arvoistansa.

Lupaus oli pyörinyt mielessäni ja lankakin kaapissa hyvän tovin. Käytin jo osan siitä virkattuun kassiin vuosi sitten.

Virkattu ekologinen kesäkassi

Lankaa oli vielä hyvin jäljellä, ja aloin haaveilla kudotuista tableteista. Kun yhtenä lauantaina kävelin Onnenpolku-kutomon ohi, kävin kurkkaamassa paikkaa. Ohjaaja Tarjan kanssa sovittiin, että tulen takaisin kunhan sopiva loimi löytyy. Vuosi vierähti monien syiden vuoksi, ennen kuin kudonnan aika koitti.

Lupauksen lunastaminen

Voi miten innoissani olin, kun lopulta tuli se ilta jolloin pääsisin aloittamaan. Saavuin lankoineni kutomoon. Pyysin että Tarja lähtee ihan alkeista ja neuvoo minulle ihan kaiken. Ei kannattanut luottaa siihen, että muistaisin kudonnasta jotain.

Kangaspuissa oli varattuna kutojaa kohden kolme metriä noin 50 cm leveää puuvillalointa. Siihen voisi kutoa laudeliinoja, käsipyyhkeitä, kaitaliinoja ja saunatyynyjen päällisiä. Malli ja ohje oli Lankavalta ja sidoksena punostoimikas. Mitä väliä, sidos kuin sidos, ajattelin, enkä huomannut että se ei todellakaan ollut aloittelijalle tehty. Tarja luotti taitoihini, mikä tietysti oli imartelevaa.

Ohjeen löydät täältä.

Lanka oli kuteeksi niin ohutta, että päätettiin käyttää se kaksinkertaisena. Ensin lanka piti puolata. Vyyhdit olivat isot ja lanka haurasta, joten puolaaminen ei onnistunut suoraan vyyhdiltä. Lanka napsahti poikki tämän tästä. Kerin langan ja puolasin keriltä. Kun lanka tahtoi ohjautua liian lähelle puolan päitä, muistin: varo räkänokkia! Kutoessa niitä syntyi, kun taitamaton puolaus kostautui. Lanka oli jouhimaista eikä joustanut.

”Mitä sun äitisi tekisi?”

Kutomossa oli koronarajoitusten vuoksi kerrallaan vain kaksi kutojaa. Se sopi minulle, koska mikä vaan häiriö, kuten radiossa soiva kiva kappale, puheensorina taikka solmu kuteessa sotki poljentajärjestykseni. Keskittyminen rytmiin ei olisi saanut häiriintyä. Tyypillistä aloittelijalle.

Kun huomasin tehneeni virheen poljentajärjestyksessä, huokasin kutomon toisessa päässä ahkeroivalle entiselle työkaverille. Tuskailin purkamisen vaivalloisuutta ja jopa mietin, jätänkö virheen kun ei sitä kukaan kuitenkaan huomaa. Ja tämä viisas enkeli kysyi, mitä sinun äitisi tekisi? Jättäisikö hän virheen vai purkaisiko?

Sama virhe toistui vielä monta kertaa kutomisen aikana, ja yhtä monta kertaa purin ja tein uudestaan. Viimeisellä rupeamalla, kun työ alkoi jo olla lopussa ja hermo pinnassa, jätin virheraidan muistoksi. Toki sen huomaa kun osaa katsoa. En ole itseeni tyytyväinen, mutta joskus vaan kärsivällisyys pettää.

Kantapään kautta opitut vinkkini aloittelevalle kutojalle

• Lue ohje. Minä en malttanut. Lukaisin sen vasta tätä juttua kirjoittaessani. Siellä sanottiin, että kannattaa kutoa erivärinen lanka tablettien väliin. Se olisi helpottanut leikkaamista lankasuoraan. Nyt seurasin kuviota ja yritin leikata sen mukaan, eikä se ollut helppoa.
• Jos olet väsynyt tai pahalla tuulella, ei ehkä ole hyvä idea mennä hoitamaan huonoa oloaan kutomolle. Jos kudot jotain helppoa, se on ok, mutta mutkikkaamman työn kanssa saatat saada vain lisäharmia.
• Jos sinulla on tunti ylimääräistä aikaa, älä tule kutomaan. Voi olla että saldo jää nollaan.
• Seuraa syntynyttä kangasta koko ajan ja varmista että kaikki on kuten pitää. Pura aina heti kun huomaat virheen, älä tuudittaudu siihen ettei se näy
• Unohda kiire kotiin. Kankaankudonta ei ole nopeuskilpailu. Se on hitaan tekemisen ihana kuninkuuslaji.