Poseeraan kuvassa sinivalkoisissani meren rannalla. Farkkutakin alta pilkottaa pusero, jonka tekemisestä kerron nyt. Se kuuluu sarjaan ompelutyöt 20 vuoden tauon jälkeen. Pusero oli sarjan ensimmäinen. Samalla se on viimeinen harjoitteluajan työ, jonka esittelen sinulle tässä blogissa.
Kutsun puseroa talonpoikaispuseroksi. Aloin tehtailla tätä mallia jo 70-luvun puolivälissä. Vaatetusalan opiskeluni Wetterhoffilla olivat juuri alkaneet. Ei aikaakaan kun pukeuduin kuten muutkin tuossa perinteisessä opinahjossa: kansanomaisiin puseroihin, pirtanauhoihin ja punavihreäruutuisiin hartiahuiveihin.
Sitä mukaa kun opin koulussa uusia tekniikoita, ne siirtyivät vaatteisiini. Tästä väljästä raglanhihaisesta puserosta tuli ykkössuosikkini.
Muokkasin kaavasta hääpukunikin vuonna 1977.
Talonpoikaispuseron uusi tuleminen
Halusin kokeilla talonpoikaispuseron ompelemista uudestaan. 1970-luvun rakas kaava oli kuitenkin vuosien varrella hävinnyt, ja melkein itku pääsi. Valmiskaavoissa ei ollut lähellekään vastaavaa. Soitin hädissäni kurssikaverilleni Sinikalle.
Aloitimme alusta. Lue täältä, kuinka ensin piirrettiin peruskaava. Kuosittelin puseron kaavan Sinikan asiantuntevalla avustuksella.
Kotiinpäästyäni aloin heti asettelemaan kaavoja kankaalle, ja leikkasin kappaleet. Muoto näytti onnistuneen aika hyvin muuten, mutta hiha näytti kapealta. Tarkistin kaavan: olimme lisänneet sopivasti väljyyttä etu- ja takakappaleeseen ja pääntielle, mutta unohtaneet levittää hihaa. En huomannut tätä ennen kappaleiden leikkaamista. Näet eron selvästi, jos vertaat kahta vanhaa kuvaa näihin nykyisiin.
Huomioita puseron tekemisestä
Ostin kankaaksi edullista, hieman joustavaa polyesterikreppiä. Jos vaate ei onnistuisi, ei tulisi isoa tappiota. Tehdessä huomasin heti, miten hankala on valmistaa siistiä vaatetta tekokuitukankaasta. Ensiksikin sitä oli hankala leikata, enkä olisi onnistunutkaan ilman teräviä, kunnollisia kangassaksia. Silitin saumoja, käänteitä ja reunuksia höyryllä ja ilman, muttei kangas siitä silinnyt.
Ompelin ensin hihat etu- ja takakappaleisiin. Seuraavaksi pääntie, sitten sivusaumat. Hakkimerkit auttoivat kohdistamista sivusaumoissa.
Pääntielle tuli vinokaitale, jonka leikkasin puserokankaasta täysvinoon. Valmiin kaitaleen leveys on 1 cm. Kuositeltu kaava helpottaa kaitaleen pituuden arviointia sekä pääntien poimuttamista. Siitä saa mitattua molemmat ja kokonaisuus säilyy hyvänä. Kaitaleen pituus oli 61,5 cm kaavasta mitattuna.
Hihansuihin tuli samanlainen vinokaitale. Poimutusta on niukasti mutta saa kelvata. Kaitaleen pituus on 23 cm ja se tuli mitattua niin, että käsi mahtuu siitä läpi.
Helmaan ompelin kaksinkertaisen kapean päärmeen. Valmiin puseron pituus niskasta helmaan on 64 cm.
Ostin samantien toisen kankaan, joka on ihanaa mustaa 100-prosenttista silkkiä. Ajatuksena on joskus ommella siitä talonpoikaispuseron parannettu juhlapainos.
Hyvää/kehitettävää
- Vaativinta oli kaavoitus
- Pääntien viimeistelyyn panostin; sehän näkyy aina, vaikkei puserosta muuta näkyisikään
- Lopputuloksena on käyttökelpoinen arkipusero joka lähtöön – etenkin, kun seuraavassa versiossa levennän hihansuun sopivaksi
- Joskus tarvitaan sellaisiakin puseroita, joiden päällä on aina takki. 😀
Onko sinullakin tällaisia paitoja tai puseroita, joita et voi/viitsi/kehtaa käyttää ilman takkia tai huivia?
Pääsee vähemmällä silityksellä joidenkin paitojen kanssa 😉
Totta.
Pese ja pidä 🙂
Kaunis oli hääpukusikin ja miten nerokas suunnitteluidea. Oi noita aikoja. Minulla taitaa olla tallessa valmistamasi pikkukukallinen pitkä mekko.
💗 Muistan mekkosi hyvin. Kiva jos on tallessa!