”Sellaista oli meillä ennen jouluna…”

Lavastin kansikuvaksi pienen asetelman vanhoista joulukoristeistamme. Osa on peräisin lapsuudenkodista ja anoppilasta, osan olen itse tehnyt. Aatonaattona tähdet, omenat ja sydämet pääsevät kuusen oksille.

Joulukuustamme koristaa myös oljenpätkistä ommeltu koristenauha. Me opiskelijat teimme 1970-luvun lopulla Wetterhoffin joulumyyjäisiin himmeleitä, joista jäi yli pätkiä. Niistä syntyi nauhoja, joilla saatiin taas muutama markka matkakassaan.

Muistatko nämä lastuomenat? Ei hassumpi kuusenkoriste. Värit ovat vuosien saatossa haalistuneet, ja yksi on enää tallessa.

1940-1950-lukujen Omin käsin -lehtien joulujutuissa ja käsityöohjeissa huokuu menneiden aikojen joulu himmeleineen, aitoine kuusenkynttilöineen, tuomaanristeineen ja villalankatonttuineen. Lehti oli laadukkaan käsityön puolesta puhuja. Sen sivuilta voi yrittää aistia jotakin sodanjälkeisen ajan joulunvietosta.

Jos haluat päästä hetkeksi vanhan ajan joulutunnelmaan, lukaise tähän lainaamani juttu. Se on julkaistu Omin käsin -lehden vuoden 1949 viimeisessä numerossa.

Mistä johtuu, että me viihdymme vanhoissa kodeissa usein paremmin kuin nuorten ihmisten kylläkin valoisissa, puhtaissa ja asiallisen kauniissa asunnoissa.

Varmaan siitä, että vanhoissa kodeissa on vakiintunut, rauhoittunut leimansa. Huonekalut ovat vuosikymmenien kuluessa löytäneet oikeat luontevimmat paikkansa, ja käyttöesineillä, joita vuoden ovat hioneet, on omat tehtävänsä.

Jossakin suuren astiakaapin ylimmällä laudakolla säilytetään sellaiset esineet, jotka otetaan esiin vain tietyissä tilaisuuksissa. Siellä on esim. lihava posliinikana, jonka uumenista perhe on tottunut etsimään pääsiäismunansa. Sen vieressä on kolmihaarainen puinen kynttilänjalka, joka liittyy moniin jouluihin, niinkuin jo hieman haalistunut pahvinen seimi Jeesus-lapsineen. Sen on näpertänyt joku nyt jo aikuisista lapsista joskus lapsuutensa kouluvuosina. Ja vihreä kristallimalja, jonka paikka on aina pienellä sivupöydällä joulukuusen vieressä, täytetään taas tänä jouluna omenilla, pähkinöillä ja makeisilla.

Nuo vanhojen kotien esineet eivät ehkä aina ole kauniita, mutta niihin liittyy muistoja, ne luovat oikean tunnelman. Ja sitä puuttuu usein nuorista kodeista. Miksi vaivata päätään keksimällä joka jouluksi jotakin uutta ja yllättävää, kun nuoret koditkin voivat ruveta kehittämään omia juhlatapojaan. Silloin lapsista, jotka ovat pieniä, on hauska muistella: Sellaistahan meillä oli aina jouluna.

Omin käsin 04/1949

Wanhan ajan joulutunnelmaa myös martoilla. Uusimmassa Martat-lehdessä julkaistiin tämä 1950-luvun arkistokuva. Tuvansisustuskilpailun voittajatupa löytyi muuten Kymin Pernoosta!

Nyt on aika rauhoittua joulun viettoon. Kiitos tästä vuodesta ❤️ Jatketaan taas tammikuussa uusien juttujen parissa.

Iloista ja kodikasta joulua
ja hyvää uutta vuotta 2021!

4 Comments

  1. Muistot nousivat mieleen tästä joulujutusta. Taisimme tehdä Wetterhoffilla noita puna-mustia huopasydämiä ja lastuomenoita, koska minulla on samanlaiset. Mehän teimme myös käsityö- ja askarteluohjeita Hämeenkansaan. Sitä en muista, teimmekö näistä. Joitakin tekemiämme juttuja minulla on tallessa, mutta ilmeisesti ei kaikkia.
    Oikein hyvää joulunaikaa sinulle ja perheellesi!

    1. Hei, näin se meni.😊 Huopasydämistä ja lastuomenoista en ollut ihan varma. Täytyykin etsiä noita Hämeen Kansan juttuja! Osa on minullakin tallessa. Hyvää joulunaikaa myös teille. Liisa

Kirjoita kommenttisi tähän!