Asumme 60-luvun lopulla rakennetussa talossa. Innostuin viime keväänä uusimaan saunan pukuhuoneen sisustusta. Varovasti, pienin askelin, en suinkaan omin päin. Kysymyksessä on nimittäin myös man cave baarikaappeineen, musiikintoistolaitteineen ja sen sellaisineen.
Pukuhuone-miesluolan sisustus henkii mökkityyliä. Alkuperäiset, patinoituneet seinäpanelit on säilytetty, ja muutenkin remontointi rajoittui 90-luvun alussa lähinnä väliovien poistamiseen. Vanha tyyli näkyy ja saa edelleenkin näkyä. Huoneen yleisväritys on oranssin eri sävyä, pinnat lakattu ja osaksi maalattu.
Pukuhuoneessa on kaksi mittojen mukaan tehtyä puupenkkiä, jotka muodostavat kulmasohvan. Penkkien syvyys on 45 cm. Pidempi penkeistä on 150-senttinen, lyhyempi 125. Niissä on pehmusteina siniharmaalla kankaalla päällystetyt vaahtomuovipatjat.
Taulun jäljiltä jäi tyhjäksi seinätila pidemmän sohvan yläpuolella, ja se piti nyt täyttää jollakin.
Pyysin Niksi-Pirkot apuun
Ajattelin ommella pitkulaisen seinätyynyn (30 x 140 cm) ja kiinnittää sen seinään penkin yläpuolelle selkänojaksi. Mutta miten kiinnityksestä saisi siistin, tukevan ja huomaamattoman?
Pääni löi tyhjää, joten heitin yllä olevan kysymyksen Facebookin mainioon Niksi-Pirkot -ryhmään. Sieltä olen saanut ennenkin avun moneen arkiseen käytännön pulmaan. Kymmenen vuotta toiminut ryhmä on yksityinen ja siihen kuuluu lähes 62 000 jäsentä. Siellä idea alkoikin kehittyä.
Ensimmäisenä vastasi T.I.: ”Mitä ei voi häivyttää korosta sitä”. Mitä jos laitat seinään kiskon ja tyynyyn renksut?
Siitä lähdetiin. Mietin rimojen kiinnitystä. Oikeastaan tarviiko niitä välttämättä? Jos ompelen tarranauhat tyynyn taakse ja liimaan vastakappaleet seinään?
Hyvistä ehdotuksista toteutukseen
Kiitos kaikille vinkkejä kirjoitelleille! Suunnitelmaksi tuli tämä: Harjanvarsi tyynynpäällisen yläreunaan ommeltavaan kujaan, ja se kiinni seinään verhotankopidikkeisiin.
Mutta… kun kokeilin keppiä pukuhuoneen seinää vasten, tulos näytti kömpelöltä.
Varsi oli ihan liian paksu. Tuotekehittelyä piti siis jatkaa. Mietin, että tyynyt pitäisi saada yläosastaan jotenkin kevyesti kiinni seinään niin, että ne laskeutuisivat suoraan alas, eikä kiinnitys painaisi istujan niskaa. Mielessä pyörivät koukut, silmukkaruuvit, nauhakujat, kierreruuvitangot.
Ratkaisu löytyi lähempää kuin arvasinkaan
Muistin yhtäkkiä, että meidän sukumökin huvimajassahan on selkänojatyynyt. Äitini ompelemat tyynyt on kiinnitetty seinän silmukkaruuveihin nauhakujaan pujotetun metalliriman varassa! Aivot olivat tehneet hiljaista työtään minun pähkäillessäni. Niin kekseliäältä kuin tyynyideani omassa mielessäni vaikuttikin, sen omaperäisyys joutui uuteen valoon. Sellainen oli tehty jo 80-luvulla, ja olisihan minun pitänyt se muistaa.
Tuntui kuin olisin tässä kysynyt neuvoa vanhemmiltani ja heidän avullaan löytänyt ratkaisun – kuten usein kävi heidän vielä eläessään.
Lähdin käymään mökillä. Tarkistin tuon huvimajan tyynyjen kiinnityksen ja palasin soveltamaan sitä tähän projektiin. Istuin pukuhuoneessa mittailemassa. Alkoi olla selvää, että toinen penkki ilman selkänojatyynyä näyttäisi orvolta. Nurkkakin alkoi kaivata tyynyä.
Löysin lähes täydellisen kankaan Kotkan Eurokankaasta. Oranssin ja sinisen eri sävyin raidoitettu, ripsisidoksinen Corsica Stripes -sisustuskangas sopi tarkoitukseen erinomaisesti. Kankaan materiaali on 80 % akryyliä ja 20 % polyesteriä, joten se tuntuu hyvältä kosteallakin iholla, ja kuivuu nopeasti. Kangas on samalla pirteä ja tyylikäs, yhdistää pukuhuoneen päävärit ja vie huomiota vanhojen seinien värivaihteluilta.
Tarvikkeet ja työvaiheet
Koska kankaan leveys oli 142 cm, se ei riittänyt nurkkaan asti ulottuvaan tyynyyn. Raidalliseen kankaaseen olisi voinut ommella aika huomaamattoman jatkosauman ja saada 190-senttisen tyynypatjan, mutta epäilin. Sain kevyet ja ryhdikkäämmät tyynyt kun ompelin niitä kolme. Niinpä tyynyjen pituuksiksi tuli 138, 50 ja 120 cm.
Leikkasin tyynyjen taustat ja nauhakujat Viipurista ostetusta pellavasta, koska kangas ei olisi muuten riittänyt kolmeen tyynyyn.
Tyynyjen taustakappaleisiin tarvittiin vetoketjut huoltoa helpottamaan. Eurokankaassa neuvottiin ostamaan mieluummin kaksi lyhyttä kuin yksi pitkä vetoketju per tyyny. Vetimet jäävät näin piiloon tyynyn taakse. Oransseja vetoketjuja ei löytynyt, joten ostin raitojen väriset ketjut. Pienin tyyny pärjää yhdellä vetoketjulla. Ompelin vetoketjut 8 cm:n päähän alareunasta.
2 cm tyynyn yläreunasta tuli nauhakuja tankoa varten. Lopuksi ompelin tyynynpäälliset pussiin ja pujotin sisään mittojen mukaan leikatut, 2 cm paksuiset vaahtomuovilevyt.
Nauhakujiin tuli ohut ja tukeva tanko. Sen materiaaliksi valikoitui kiillotettu teräsputki, jonka halkaisija on 8 mm. Seiniin oli helppo ruuvata 10-milliset silmukkaruuvit, joihin tyynyt kiinnityisivät tankonsa avulla. Tuttu metallimies sahasi tangot määrämittaisiksi.
Julkaisin valmiista systeemistä kuvan Niksi-Pirkoissa kiittäen ideointiin osallistuneita. S.R:n mielestä tulos on “hyvä ja simppeli 😊”.
Hyvää
- Tyynyt ovat nyt olleet paikoillaan kymmenen kuukautta. Terästangot ovat pysyneet hyvin silmukkaruuveissa, eivätkä pääse liikkumaan sivusuunnassa niin, että irtoaisivat sijoiltaan.
- Niksi-Pirkossa epäiltyä kosteuden kerääntymistä tyynyjen taakse ei ole ollut, eikä seinä ole tyynyjen takana kylmä.
Kehitettävää
- Parempi ennakkosuunnittelu olisi nopeuttanut tyynyjen osien leikkaamista ja ompelua.
- Jos tyynyn tausta olisi ollut samaa kangasta kuin etupuoli, monta työvaihetta olisi jäänyt pois.
- Voisiko tyynyistä tehdä kaksipuoleiset, että ne voisi kääntää ja käyttää molemmin päin? Vetoketjujen paikka voisi silloin olla alareunassa ja nauhakujan paikka yläreunassa.
- Käytössä huomattiin, että pisin tyyny tarvitsi vielä lisätuen tangon keskelle, koska se notkahti eikä pysynyt vaakasuorassa. Korjasin tämän kiinnittämällä silmukkaruuvin seinään tyynyn puoleenväliin sekä ompelemalla nauhakujaan ison vaakasuoran ”napinläven”, josta tangon saa koukattua kulkemaan ylimääräisen silmukkaruuvin läpi.
