Ruskea neuletakki

Aloin taas neuloa. Harmaan bukleeneuleen valmistuttua halusin palata lähtöruutuun ja tehdä takin aidolla Kalastajan vaimon ohjeella. Menin Snurreen mutta mikä pettymys: vaaleanharmaa Sandnes Garnin Suri Alpakka oli loppunut. Ale-laarissa oli tummanruskeata, jota sitten ostin. Vähän kyllä kaiveli, koska harmaa olisi ollut niin… Neuletakki valmistui kuitenkin nopeasti ja niinpä minulla oli taas uusi alpakkavaate.

Pakkasin neuletakin mukaan talven lomamatkalle Espanjaan, ja lämmittihän se viileinä Malagan iltoina. Takki oli kevyt. Näin itse, että taitoni suhteessa odotuksiini eivät olleet lähimainkaan kohdanneet. Hävetti. Kuljin omatekoisessa neuletakissa josta näkyi ikävällä tavalla kauas, että se on itse tehty.  Olkasaumatkin jotenkuten aloittelijamaisesti kursittu. Makselin taas oppirahoja: 20 vuotta taukoa jne.

En haluaisi tyytyä suteen ja sekundaan. Jouduin tasapainoilemaan epäonnistumisen kokemuksen ja täydellisyyden tavoittelun välillä. Tiesin miltä hyvin tehty näyttää, mutta en itse yltänyt sinne,

Tässä ruskeassa ja edellisessä bukleeneuletakissakin prosessi oli ehdottomasti tärkeämpi kuin produkti, käsityötieteen termejä lainatakseni. Vaikka tämäkin neuletakki epäonnistui ja jäi vähälle käytölle, sain langanpäästä kiinni. Pääsin vähän lähemmäs tavoitettani. Opin, missä on parannettavaa. Olin kaikesta huolimatta onnellinen. Tunsin että minusta voisi taas tulla neuloja.

Hyvää

  • Valmista tuli nopeasti
  • Suri-langasta oli helppo neuloa ja pinnasta tuli kaunis – ei ihme että lanka on suosittua
  • Neuletakki valmistui

Parannettavaa

  • Takki jäi lähes käyttämättömäksi
  • Mitoitus ei onnistunut, takista tuli liian lyhyt
  • Hävettää, että tämäkin neule päätyi jätteeksi roskikseen
  • En muistanut tallentaa mitään valmistukseen liittyviä tietoja (puikot, tiheys, mitat, langan menekki, kuvat valmiista neuleesta)

Kommentoi