Islantilaispaitaan hankitut langat olivat jo neljä kuukautta odotelleet kaapissa sopivaa hetkeä, kun silmiini osui Käsityökekkerien mysteerineulonta, Mystery-Knitting-A-Long. Siinä neulotaan ”sokkona” villapaita. Paidan ovat suunnitelleet kaksi osaajaa: kekkerien Veera Jussila ja Islannissa asuva Satu Rämö.

Idea on niin kiva ja tyylikkäästi toteutettu, että lähdin mukaan. Ohje julkaistaan vaihe kerrallaan, mutta kuvaa valmiista paidasta ei näytetä. Lopputulos paljastuu vasta viimeisessä vaiheessa. Jännitys siitä, mitä puikoilla on syntymässä, kuuluu asiaan.

Käsityökekkerit ilmoitti samalla testaavansa uutta verkkoalustaansa. Me taidamme omine paitoinemme toimia myös ohjeen testineulojina. Tammikuun jälkeen, kun kaikki vaiheet on julkaistu, ohje tulee myyntiin Käsityökekkereiden sivuille.

Suurin osa langoistani on Lettlopia. Väreiksi valitsin vaaleanharmaan, keskiharmaan, luonnonmustan ja punaisen. Punainen vajaa kerä löytyi Kotkan Fidasta. Luonnonmustaksi ostin italialaista Borgo de Pazzin New Cedroa (100 % villaa). Kotkassa sitä myy Noonknit. Toisessa vaiheessa mukaan tuli sinapinkeltainen kerä Novitan seiskaveikkaa.

Käsityökekkerien Mysteeri-KAL-neulonnassa neulepaketteja on yhteensä yhdeksän. Julkaisen aiheesta kaksi postausta. Tässä ensimmäisessä osassa syntyy kaarrokekuvio ja toisessa osassa paita toivon mukaan valmistuu.

Kerron, miten neulominen tällä systeemillä onnistui. Sopiko se tällaiselle neulojalle, jolla on vaikeuksia pysyä annetussa ohjeessa? Ovatko ohjeet selkeät? Miltä kolmen päivän välein -rytmi tuntui, onko se toimiva?

1: perhosia vatsassa

MKAL alkoi loppiaisena. Aamukymmeneltä istuin jo ohjeiden ääressä lankoineni ja puikkoineni. Mallitilkun olin neulonut aiemmin. Laskin edellisenä iltana silmukat ja kerrokset vielä kerran, että varmasti täsmäävät. Pyöröpuikot n:o 4 ja 4 1/2 esille ja ohjetta seuraamaan!

Paita neulotaan ylhäältä alaspäin. Se alkaa sileällä neuleella, minulla nelosen puikoilla. Loin pääntien silmukat yhdelle puikolle, koska ohjeessa neuvottiin tekemään tiukka aloitus. Kirjoneuleesta julkaistiin kuusi ensimmäistä kerrosta. Neulon kirjoneuleen käsialani tuntien puolta numeroa suuremmilla puikoilla, ettei se ala kiristää.

Tykkäsin aloituskerrosten jälkeen neulotusta nurjasta kerroksesta. Pieni juttu, joka tekee terää. (Jossakin ryhmässä pohdittiin, jääkö kerros tuollaiseksi, apulankamaiseksi, vai onko se välivaihe jollekin muulle.) Jää nähtäväksi.

Selasin instassa tunnisteilla #hneturpaita ja #käsityökekkerit julkaistuja postauksia, joissa pyöröpuikoilla näkyi tuttu kuvio, eri väriyhdistelmillä.

Osa neulojista kertoi aloittaneensa neulomisen heti kun ohje julkaistiin, puoleltaöin. Tämä on tosi koukuttavaa. Pääsisipä jo jatkamaan!

Jyrkkä väriero vaaleanharmaan pohjan ja punaisen välillä tuottaa päänvaivaa…

2: neulominen on kivaa, mutta väriyhdistelmä mietityttää

Tilanne kakkosvaiheen jälkeen.

Kakkosvaihe alkoi purkamisella. Olin keksinyt neuloa edellisen osan viimeiset kaksi kerrosta mustalla, mutta eivät ne sovi tähän. Purin ne ja tein kuvion kuten ohjeessa oli.

Kuviota oli helppo tehdä ja ohjetta seurata. Paita alkaa hahmottua. Lankojeni värierot ovat aika isot. Se mietityttää koko ajan, koska tykkään hillitymmistä väriyhdistelmistä.

Luin taas muiden neulojien juttuja. Joku neuloo kahta Hnetur-paitaa yhtäaikaa, vain eri väreillä. Kätevää!

Instassa julkaistuja tunnisteella #hneturpaita.

3: no nyt työ alkaa sujua…

Tiistai 12.1., ja kolmas paketti. Liikaa punaista! oli ensimmäinen ajatus kuvion nähtyäni. Aloin taas kerran miettiä värien muokkaamista, mutta sitten karistin ne ajatukset päästäni häiritsemästä, ja jatkoin. Päätin luottaa suunnittelijaan. Ajattelin, että lopputulos on varmasti mietitty ja tasapainoinen.

Tässä taitaa olla yksi mysteerineulonnan haasteista. Islantilaisneuleissa näyttää mitä suuremmassa määrin olevan kyse väriyhdistelmien onnistumisesta. Joku kirjoittikin, että sitten kun värit ovat vihdoin kohdallaan, mitoitus on pielessä. Purkuun menee joka tapauksessa.😐 Veera Jussilakin lohdutti, että purkaminen kuuluu neulomiseen.

Oma järki ei tässä pelaa. Tulee sokeasti noudatettuja ohjetta ja onnellisena luotettua siihen, että paidasta tulee hyvä.

Kolmas osio oli tekniikaltaan työläämpi kuin edelliset. Nyt kerroksella on enimmillään neljä eri väriä. Se tekee kaarrokkeesta paksun, mutta ulkoilukäyttöön tämä kai on ajateltu.

Kolmas vaihe takana.

4: … mutta meneekö purkuun?

On lauantai, ja tänään alkoi viimeinen vaihe kaarrokkeen neulomisessa. Kuvion jatkumisen hahmottamiseksi yhdistin Pic-Collagessa uuden mallipiirroksen ensimmäisen kerroksen edellisen kuvion jatkoksi.

Tässä on monta nelivärisiä kerrosta peräkkäin. Onneksi kaikki kerroksen neljä väriä eivät ole käytössä kaiken aikaa, vaan ne ovat kahden värin kuvioina. Työtä helpotti, kun otin kerrallaan käsille vain vuorossa olevat kaksi väriä. Kun kuvio vaihtui, toiset kaksi väriä työhön ja toiset kaksi taakse odottamaan.

Harmaa ja punainen lanka vuorossa, musta ja vaaleanharmaa neulottu ja siirretty odottamaan.

Moni neuloja on huomannut, että pääntie näyttää liian isolta. Viesti oli tavoittanut ohjeen tekijän, ja tähän luvattiin korjaava lisäohje myöhemmin. Tuleekohan siihen joustinreunus, johon silmukat poimitaan nurjan kerroksen silmukoista nurjalta niin, että nurja kerros ja rullareunus jäävät näkyviin?

Neuloin kaarrokkeen valmiiksi ja sovitin rauhassa, kuten ohjeessa neuvottiin. Korkeus on aika sopivan oloinen, vähän yli 20 cm. Mutta istuvuus 🤔 Kaarroke ei asetu pääntielle luontevasti. Itselläni se nousee ylös pullomaisesti ja jää irti kaulasta. Nurjan puolen lankajuoksut eivät sitä kiristä, syy on muualla.

Saunapuhdas mysteerineuloja taas kerran paitaansa sovittamassa. Pääntien huono istuvuus harmittaa. Se näyttää, etten sanoisi kotikutoiselta.

Aloituksessa on tosiaan liikaa silmukoita. Ja olisiko kaarrokkeen lisäykset pitänyt aloittaa vähän eri tahdissa? En tosin ole asiantuntija, olen vain kerran aiemmin neulonut kaarrokkeen ylhäältä alas. Siinä kaarroke oli kuitenkin ympyrä, joka asettui itsestään tasona litteästi pöydälle.

Luin, että moni tekee samaan aikaan toista puseroa Islantilaisneuleet-ryhmässä. Siellä alkoi 15.1. Metsänpeitto KAL. Se ei ole mysteerineulonta, joten ohjeesta on kuvia valmiista puserosta. Istuvuusongelman takia osa kertoi eilen purkavansa Hneturin, ja siirtyvänsä tekemään Metsänpeittoa.

Metsänpeitto-KAL -ohjeet julkaistaan neljässä erässä ja viikon välein Facebookin Islantilaisneuleet-ryhmässä.

Seuraan keskustelua istuvuusasiassa. En pura omaani, vaan jatkan ylihuomenna hihojen erottelulla. Jos senkin jälkeen ongelma jatkuu, täytyy miettiä jatkoa. Olen alkanut tykätä kuviosta, ja nyt jo väreistäkin.

Tsemppiä ja kiitos ohjeen tekijälle.

Yksi vastaus artikkeliin “Mysteerineulonta Hnetur: kaarroke ylhäältä alas”

Kirjoita kommenttisi tähän!

Trending

Discover more from KOTIKUTOISESTI

Subscribe now to keep reading and get access to the full archive.

Continue reading