Missä martta asuu, siellä kukkii sireeni

Kymenlaakson Marttapiiriliiton 100-vuotishistoriikki julkaistiin Kouvolassa perjantaina 28.5. Alman päivänä, lempeässä alkukesän säässä.

Kymenlaakson marttojen uunituore 100-vuotishistoriikki käsittelee kattavasti koko toiminnan ajan ihan näihin päiviin saakka. 95-sivuisen kirjan 10 euron hinnasta puolet menee hankkeen omarahoitusosuuteen ja puolet Marttajärjestön kehitysyhteistyölle Afrikassa. Onnittelut mielenkiintoisesta kirjasta! Tosin ehdin junamatkalla selailla vain pienen osan, mutta palaan kirjan ääreen varmasti uudestaan.

Kirjassa kerrotaan, kuinka 1900-luvun alussa emännät alkoivat kiinnostua puutarhatöiden lisäksi koristekasveista. Etenkin Sippolassa alettiin istuttaa sireenipensaita kotien pihoille – siitä kirjan kaunis nimi.

Marttatoiminta alkoi Suomessa vuonna 1899

Martta-Yhdistys perustettiin Helsingissä keväällä 1899 Lucina Hagmanin aloitteesta ja osana vuosisadan vaihteen kansallista heräämistä, naisasialiikettä ja kansanvalistustyötä. Järjestöä perustettaessa toimintaan vaikutti myös isänmaallisuus.

Alun perin yhdistyksen nimenä oli Sivistystä kodeille, mutta senaatti ei helmikuun manifestin jälkimainingeissa hyväksynyt sen sääntöjä. Nimi muutettiin ja sääntöjäkin muokattiin käytännönläheisemmiksi: ”Yhdistyksen tarkoituksena on levittää kansannaisille tietoja kodin ja lapsien hoidossa, sekä edistää heidän taitoansa yksinkertaisissa naisten käsitöissä”.

Marttajärjestö otti tehtäväkseen rakentaa Suomea sen kotien hyväksi tehtävän valistustyön ja naisten kautta tapahtuvan yhteiskunnallisen heräämisen avulla. Havaittiin, että paras tapa auttaa perheitä on opettaa kodissa tarvittavia tietoja ja taitoja niin, että arki sujuu.

---

Martat Kymenlaaksossa

Kymenlaaksossa marttatoiminta muotoutui 1900-luvun alusta alkaen alueen pitäjiä kattaviksi suuriksi ja itsenäisiksi yhdistyksiksi, joiden yhteydenpito pääjärjestöön oli keskitettyä. Kymenlaakson Marttapiiriliitto perustettiin 10. helmikuuta vuonna 1921 Reitkallin Talous- ja Puutarhakoulussa Vehkalahdella. Perustajina oli kymmenen marttayhdistystä. Uusi piiriliitto sai nimekseen Läntisen Viipurin läänin Marttaliitto.

Marttaliiton alueena oli maanviljelysseuran toimialue ja toimipaikkana Hamina. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin everstinrouva Alma Forstén. Hän oli merkittävä marttavaikuttaja, joka oli tehnyt aloitteen oman järjestölehdenkin perustamisesta. Emäntälehti alkoi ilmestyä vuonna 1902. Nykyisin se ilmestyy nimellä Martat.

Piiriliitto toimi Läntisen Viipurin läänin Maanviljelysseuran ja sittemmin Kymenlaakson maanviljelysseuran tiloissa 22 vuotta, kunnes se vuonna 1943 sai oman toimiston Haminassa. Vuonna 1958 piiriliiton kotipaikka muuttui Kouvolaan, jossa se nykyäänkin sijaitsee.

Marttojen osaamiselle oli kysyntää sodan jälkeen. Vilkaisu jäsenmääriin kertoo toiminnan laajuudesta. 1950-luvulla piiriliittoon kuuluneiden yhdistysten määrä oli 37, ja niissä oli yhteensä 163 marttakerhoa ja noin 8500 jäsentä. Kymenlaakson Marttapiiriliitto oli vahvalla kasvu-uralla, sillä vuonna 1961 yhdistysten määrä oli kohonnut 45:een ja jäsenmäärä ylitti reippaasti 10 000 rajan.

Vuonna 2020 piiriliiton nimi on Kymenlaakson Martat ry. Työn tavoite on sama kuin 1900-luvun alussa: edistää kotien ja perheiden hyvinvointia sekä kotitalouden arvostusta. Tarjolla on kotitalousneuvontaa kursseilla, luennoilla ja erilaisissa tapahtumissa, opintoretkiä ja erilaista yhdessä tekemistä.

Minä ja martat

Marttoihin kuuluminen on ollut perinne suvussani sekä äidin puolelta Laitilassa että isän puolelta Miehikkälässä. Pisimmän ajan äitini taisi olla Sunilan Martoissa. Tarvittiin useampi elämäntapahtuna, joiden seurauksena minustakin tuli martta. Liityin Kotkan Kässämarttoihin viime keväänä.

Äidinäitini, vuonna 1897 syntynyt Eine Uusi-Kinnala osallistui 1930-luvun lopulla järjestetyssä Turun maatalousnäyttelyssä työkilpailuihin Laitilan Marttojen edustajana. Eine kilpaili villan kehräämisessä ja perunoiden kuorimisessa, ja molemmista sarjoista tuli toinen sija. Palkinnoksi hän sai hopealusikat. Myös isänäitini Aino Ahonen kuului Marttoihin, samoin hänen tyttärensä Pirkko ja Paula.

1960-luvun lopulle saakka oli itsestään selvää, että marttojen jäsenyys siirtyi äidiltä tyttärelle ja anopilta miniälle. Vielä oli vallalla ajatus, että ”tästä talosta on aina kuuluttu marttoihin”.