Halusin ommella mekon ja kokeilla jotakin valmiskaavaa. Sopivan tyylinen löytyi Kirsi Etulan ja Sunna Valkeapää-Ikolan Mekkotehdas aikuisille -kirjasta. Aino on yksi kirjan kymmenestä mekosta. Klassinen, selkeä ja muodoltaan sopivan yksinkertainen mekkoon, jonka kankaaksi olin valinnut napakan Metsovaaran Lappisatiinin.
Nyt kuosina oli punainen Ruusu. Olin pari vuotta aikaisemmin kaavoittanut ja ommellut sinisen, hihattoman mekon Husaarista, joka oli Metsovaaran alkuperäisia kankaita 1960-luvulta. Ruusu-kuosi on uustuotantoa. Kummassakin mekossa riitti haasteita.
Kaavan mitoitus ja yksityiskohdat
Aino-mekko on A-linjainen. Siinä on kaunis venepääntie ja puolipitkät hihat. Ommeltu rintamuotolaskos takaa, että vaate istuu ja laskeutuu hyvin.
Kirjassa on selkeä kaava-arkki, josta kopioin rinnanympärystäni vastaavan koon 44. Se oli kuitenkin ihan liian iso, joten vertasin kaavaa aiempiin mekkoihini ja päädyin kokoon 40. Ainon mitoitus on siis normaalia suurempi.
Mekko on aika lyhyt, minullekin 157-senttiselle, vaikka leikkasin sen kaavan mukaan. Jos haluaa polvipituisen, kaavaan pitää lisätä pituutta vähintään 5 cm.
Lappisatiini vaatetuskankaana
Minulla oli valmiina metri Metsovaaran Ruusua. Kankaan vahvuus on 195 g/m3, siis klassinen Lappisatiini. Samaa kuosia mutta ohuempana oli hyllyssäni toinenkin metri. Arvoin näiden kahden välillä ja vaakakuppi kallistui paksumpaan. Se oli 10 cm leveämpää kuin ohut, ja näin sain kankaan paremmin riittämään.
Kirjan mukaan kankaaksi sopii laskeutuva puuvilla- tai viskoosikangas. Kaava soveltuu myös trikoosta ommeltavaksi.
Lappisatiini ei ole paras mahdollinen materiaali tähän malliin. Se toimii mekoissa tietyin edellytyksin, esim. väljyyttä tarvitaan tarpeeksi. Se voi olla hyvä materiaali myös esimerkiksi vartalonmukaisiin jakkuihin tai housuihin, mutta vaatii onnistuakseen täydellistä istuvuutta. Kangas ei anna mitään anteeksi.
Lappisatiinia käytetään vaatetuskankaana, ja mekkoja siitäkin valmistaa ainakin ruotsalainen Noomilina.
Leikkaaminen
Kavensin helman sopivaksi kankaan leveyteen. Parempi niin, koska helman leveys kyllä riittää oikein hyvin näinkin. Hihojen kanssa oli enemmän askartelua. Halusin mallinmukaiset ”köyhän miehen” hihat, jotka saisin tehtyä pienellä vaivalla. Tämä tarkoitti kiiloja hihan sivusaumoihin, koska mekon rinnanympäryksessä ei ollut yhtään tinkimisen varaa.
Aino-kaavassa on sivutaskut, mutta jätin ne pois. Kokemukseni mukaan ne ovat epämukavat paksussa mekossa. Aiempaan Metsovaara-mekkooni ompelin sellaiset, mutta purin ne pois parin käyttökerran jälkeen hankalina. Sivutaskut olisivat käytännöllisemmät, jos sivusaumat olisivat muutaman sentin etukappaleen puolella.
Ompelu
Lappisatiinia on ihanan helppo ommella, koska ”peltimäisenä” se ei veny tippaakaan. Sitä on myös helppo silittää, ja kangas asettuu hyvin muotoonsa. Saumanvarat vaativat kuitenkin tavallista enemmän aukileikkauksia kaikkiin vähänkin kaareviin saumoihin. Näin vaate laskeutuu paremmin.
Kun joku ommel piti purkaa, kankaaseen jäi näkyviin reikärivi ompelen kohdalle. Se kuitenkin hävisi höyrysilityksessä.
Hihan sivusaumojen kiilojen kanssa vierähti jokunen tovi.
Ohjeessa mekko vuoritetaan, mutta tähän en vuoria ommellut. Viimeistelin pääntien muotokaitaleella. Kangas on niin paksua, ettei muotokaitale kaivannut tukikangasta.
En ommellut takasaumaan vetoketjua vaan jätin saumaan lyhyen halkion jonka kiinnitin yhdellä silmunapilla. Vaatteen venepääntie on tosin niin laaja, että vaate solahtaisi päälle ilmankin. Nyt silmunapitukseni jää pelkäksi yksityiskohdaksi. Vetoketju tai muu takasauman kiinnityssysteemi ei ole tässä mallissa tarpeen, vaikka kirjan ohjeessa se neuvotaan tekemään.
Venepääntiestä seurasi, että käytössä liivien olkaimet vilkkuivat. Ompelin käsin olkasaumoihin nurjalle kapeat tukinauhat ja nepparikiinnityksen.
Mekosta tuli kiva ja käyttökelpoinen. Koska malli on selkeä eikä siinä ole ylimääräisiä leikkauksia, kangas pääsee suurissa pinnoissa hehkumaan juuri niin ihanan punaisena kuin sen kuuluukin.
Lue sinisen Lappisatiinimekon tekemisestä::
Tästä taisi tulla tämänvuotinen juhannusmekkoni. Viime kesäisen pellavaisen juhannusmekon löydät täältä. Hyvää juhannusta!
Oi, miten ihana Aino mekko, kangaskin on minun mieleen. Olen miettinyt jo vuoden päivät samaisen Aino mekon tai minusta tuo malli on enemmänkin tunikka kuin mekko, tekoa. Olen ajatellut tehdä sen Marimekon kankaasta, olen pohtinut että onko Marimekon kangas liian paksu, mutta ei varmaankaan. Marimekon kankaat sopisivat myös hyvin näin selkeään malliin.
Hei Stina, kiitos kommentista. Tämä on kyllä tosi hyvä malli ja onkin ilmeisen suosittu. Saat Marimekon puuvillasta varmasti ihanan Ainon. Lisääthän pituutta helmaan, jos teet mekon. Vaikka sinun kankaasi olisi alkuperäistä tuotantoa, luulen että se jää silti ohuemmaksi kuin tämä Lappisatiini. Iloisiin ompelemisiin 🙂