Kymiläistä kirjoneuletta

Selasin kotkalaisen käsityönopettaja Eeva Haaviston nyt jo klassikoksi noussutta kirjaa Sata kansanomaista kuviokudinmallia. Kirjan ensipainos julkaistiin vuonna 1947. Kirja esittelee ihania lapasia, joiden kirjoneuleet ovat Kymenlaaksosta ja Pohjanmaalta. Haavisto löytyy myös Ravelrystä.

Kun sitten näin toisen kotkalaisen käsityönopettajan, Ella Mussalon lapasten kokoelman, teki mieli jo itsekin tarttua puikkoihin. Hän on neulonut vanhojen lapasten mukaan kymmeniä lapaspareja, joiden kirjoneulemallit ovat peräisin Kymistä.

Yhdistin tähän työhön kaksi haavettani: perinteisten kuviokintaiden neulomisen ja karpaloiden poimimisen. Olin kesällä suolla kävellessäni nähnyt, miten huomaamattomasti ja maanmyötäisesti karpalo suikertelee sammalikossa. Viikko sitten haave toteutui, ja pääsin suolle kokeilemaan onneani.

Neulotut puolisormikkaat

Neuloin puuhaan sopivat kirjoneuleiset puolisormikkaat. Valitsin langaksi Novitan Nordic Woolin, 100 % pehmeää villaa. En ole aikaisemmin siitä neulonut, joten nyt tuli kokeiltua. Lanka on löyhäkierteistä, mikä vaatii tarkkuutta neulomisessa. Harmaa oli valkoista karkeampaa, mutta neulepinnasta tuli kaunis ja pehmeä. Langassa on lampaanvillan aito tuoksu. Se on myös Avainlipputuote, mistä plussaa.

Puolisormikkaat, kämmekkäät (tai kynsikkäät, miten vaan) ovat käytännölliset karpalosuolla, kun keräämisessä tarvitaan sekä sorminäppäryyttä että suojaa kylmyydeltä. Vähintään peukalon ja etusormen täytyy olla vapaina. Suo voi syysaamuina olla maanpinnassa hyytävän kylmä, ja kosteassa maastossa sormien kastumiselta ei voi välttyä. Kirjoneuleella saadaan lisää paksuutta ja lämmittävyyttä näihin käsineisiin.

Valitsin kuvioksi Eeva Haaviston kirjasta kymiläisen mallin. Yhdistin siihen Ella Mussalon neulomien samanlaisten lapasten alareunan kuvion. Tässä näkyy kivasti vanhan kansan ajattelutapa. Vaikka peruskuvio olisi ollut ihan samakin, siihen tehtiin joku pieni muutos, oma peukalonjälki, ettei vain olisi samanlainen kuin naapurilla.

Peruslapasten neuleohje löytyi Yhteishyvästä.

Etelä-Suomen soilla kasvaa isokarpaloita, Vaccinum oxycoccus. Pohjoiseen mennessä karpalot muuttuvat pikkukarpaloiksi,Vaccinum microcarpum. Karpalo kuuluu puolukan, mustikan ja juolukan kanssa kanervakasveihin.

Karpaloiden kerääminen eteni marja kerrallaan ja oli t – o – d – e – l – l – a hidasta: kolme tuntia ja 6 dl marjoja. Joinakin vuosina ja sopivissa paikoissa karpalot voivat levittäytyä punaisena mattona. Niitä voi kuulemma silloin kerätä poimurilla. Ehkä ensi vuonna?

Karpalon terveysvaikutuksista

Kirpeät karpalot ovat soisen metsän rubiineja, arvokkaita värin, maun ja suojaavien ravinteiden antajia. Karpalo vahvistaa elimistön omaa puolustuskysyä. Karpalo sisältää C-vitamiinia jopa kaksi kertaa enemmän kuin puolukka.

Karpaloa on perinteisesti juotettu vähähappoisesta vatsasta kärsiville ja annettu ensiavuksi virtsatietulehduksiin. Haavojakin karpalomehulla on puhdistettu.

Lue lisää:

Karpalo on vitamiinipommi – poimi nyt ja säilö pakastamalla. Aarre 8.10.2018.