Ajatuksiani kotikutoisista käsitöistä

Kotikutoinen on näppärä sana, yksi lempiadjektiiveistani. Se tarkoittaa kotona kangaspuilla tai puikoilla kudottua/neulottua. Ja myös ommeltua; esimerkiksi ompelua harrastavan kirjailija Laura Honkasalon teos Kotikutoista kertoo itsetekemisen ihanuudesta. Kotikutoisuus ja käsityö liittyvät tiiviisti yhteen.

Kotikutoinen kertoo, että nyt ei olla tekemisessä teollisen ja huippuunsa hiotun sarjatuotannossa kanssa. Kotikutoisuutta onkin kätevää laajentaa kaikille elämänalueille, kun halutaan ilmaista jonkin asian olevan sympaattinen, ehkä nukkavieru ja karkea, välillä vähän harrastelijamainen.

Rakas lapsi, monta merkitystä

Jo pitkään kotikutoisuus on saanut näitä uusia merkityksiä. Kotikutoisuus, kotikutoinen, kotikutoisesti kuvaavat lähes mitä vaan sinne päin tehtyä. Kotikutoinen voi merkitä tietylle kohderyhmälle suunnattua, rentoa, helppoa ja vaivatonta, vaikka talousosaamista:

• Voit helposti rakentaa kotikutoisen korkosuojan ihan itse käyttämällä kiinteän koron ideaa. (Akava)

Käsitteeseen liittyvät vielä sellaisetkin merkitykset kuin maalaisuus, kotoilu, arkisuus, hitaasti tekeminen. Se voi olla synonyymi kotimaisuudellekin:

• Heinäveden Musiikkipäivät on käsittämätön yhdistelmä maailmanluokan musiikkia ja kotikutoista maalaista leppoisuutta. (Heikin herkut)

Vaalikampanjoita sanotaan kotikutoisiksi, kun ne on toteutettu vähillä rahoilla, omin voimin ja vaatimattomasti:

• Suomalainen vaalikampanjointi on perinteisesti ollut kotikutoista ja hellyttävän kömpelöä. (Iltalehti)

Minä ja kotikutoisuus

Olen kokenut, että minulla on käsityöläisyystaustastani johtuen lupa viljellä kotikutoinen-adjektiivia sopivissa tilanteissa. Ehkä asia ei kuitenkaan ole ihan näin, koska käsite on arvolatautunut. Opin kerran töissä kantapään kautta, ettei sana ole kaikista hauska. Päätin rajata k-sanan käyttämisen vain omiin töihini.

Siksi, kun aloin rakentaa blogiani loppuvuodesta 2018, valitsin blogini nimeksi Kotikutoisesti. Työni luonnollisesti näyttivät silloin harjoittelijan tai aloittelijan tekemiltä. Blogin alaotsikkokin sen kertoi: Kadonnutta taitoa etsimässä.

Olin aloittamassa käsitöiden tekemisen jälleen alusta, ja kotikutoisuus oli sanana armollinen: se antoi luvan opetella, harjoitella ja epäonnistuakin.

Kadonnutta taitoa etsimässä

Kotikutoisesti-blogin ensimmäiset julkaisut esittelivät käsitöitäni, joissa epätasaisuus ja epätasalaatuisuus paistavat läpi. Suhtauduin kuitenkin jokaiseen työhöni suurella rakkaudella ja intohimolla, kävi miten kävi, tuli mitä tuli. Usein lopputulosta tärkeämpi oli päästä tekemään.

Kun opettaja aloittaa alusta

Kirjoitin kompuroivista käsityökokemuksistani julkisesti, koska tiesin että on muitakin ihmisiä, jotka aloittavat jonkin nuoruuden harrastuksen uudestaan eläkeiän kynnyksellä. Halusin toimia esimerkkinä ja kannustaa jatkamaan alkuvaikeuksista huolimatta.

Kirjoittamisen avulla myös kadonneet taitoni alkoivat löytyä.

Ruskea neuletakki

Edellä oleva ruskean neuletakin esimerkki tuntuu nyt vieraalta ja osin kiusalliselta. Että olen vain neulonut ruskeaa villatakkia kerros kerrokselta, vaikka näytti ettei siitä käyttökelpoista tule! Ja lopuksi vielä heittänyt työn roskikseen!

Takana viisi työntäyteistä vuotta – mitä ajattelen nyt?

Tätä kirjoittaessani menossa on viides blogivuosi ja julkaisuja on 115. Pakostakin työni jälki on hioutunut paremmaksi ja mukaan on tullut varmuutta, rentouttakin.

Käsitykseni kotikutoisuudesta on syventynyt. Nyt ajattelen, että kotikutoisesti tehty käsityö rakentuu kolmesta tekijästä: käytännöllisyydestä, yksinkertaisuudesta ja ekologisuudesta. Ihanteellista on, jos kaikki edellä mainitut kolme tekijää ovat käsityössä mukana. Kotikutoinen käsityö henkii parhaimmillaan kiireettömyyttä ja kestäviä arvoja.

Käytännöllisyys: Yritän välttää ompelemista ja neulomista pelkän tekemisen takia. Pyrin tekemään käytännöllisiä ja kauniita tuotteita kuten esiäitimme: ei turhaa vaan tarpeellista. Äitini antoi tästä parhaan mahdollisen esimerkin.

Yksinkertaisuus: Käsitöitteni muotokieli on selkeä. Hion tekniikoita, jotta pääsen yksinkertaisiin ja helppoihin toteutuksiin. Yksinkertaiseen pääsee parhaiten, kun käytettävät materiaalit ovat laadukkaita.

Kankaiden hyvä laatu tekee kankaiden leikkaamisesta, ompelemisesta ja silittämisestä helppoa. Tämä on iso etu. Sarjatyökin sujuu kun tietää, että materiaali tottelee ja siihen voi luottaa.

Ekologisuus: Kuten moni käsityöläinen, minäkin teen mielelläni kierrätysmateriaaleista aina jos mahdollista. Tähän liittyy myös tuotteiden ajattomuus ja siten myös pitkäikäisyys. Vanhasta uutta -idea näkyy töissäni koko ajan vahvemmin – onhan sekin tuttua jo lapsuuskodin ajoilta. Ekologisimmat materiaalit ovat ne, jotka on jo ostettu ja löytyvät omasta kaapista.

Uusiotuotteiden tekeminen vanhoista langoista ja kankaista on aikaavievää mutta se kannattaa. Hyvä neulelanka kestää käyttöä ja mahdollistaa purkamisen ja uudelleenneulomisen, kun sen purkaa kerälle, tekee vyyhdiksi, kastelee kunnolla ja antaa kuivua. Vanha tekstiili täytyy purkaa osiin, nyppiä langanpätkät, pestä, kuivata ja silittää. Palkaksi saa hyvän mielen.

Kotikutoisten ompelutöiden TOP 5

Poimin tähän esimerkkeinä sellaiset julkaisuni, jotka palvelevat jotain tarvetta, ovat yksinkertaisia ja joissa olen kierrättänyt vanhoja kankaita. Kaikki ovat tältä kesältä.

• Kangaskassit
• Mekko puutarhajuhliin
• Kankainen viirinauha
• Unimaski
• Kangaskorit (julkaistaan elokuussa 2023)

Liity blogini seuraajiin!

Haluatko saada sähköpostiisi uusimman blogijulkaisuni ensimmäisten joukossa? Julkaisen käsityöaiheisia postauksia parillisten viikkojen perjantai-iltaisin.

Tilaa julkaisut kirjoittamalla alle sähköpostiosoitteesi. Liityttyäsi saat automaattisen viestin, jossa olevaa linkkiä klikkaamalla vahvistat liittymisesi. Voit poistua listalta milloin vain.