Moni meistä neuloo rentoutuakseen. Mutta miten rentouttavaa on sellainen neulominen, joka vaatii jatkuvaa ohjeen seuraamista? Tai sellainen, joka on oman taitotason ylärajoilla tai kokonaan sen yli?
Se menee jo aivovoimistelun puolelle.
Olin neulonut klassisen valkoisen palmikkopuseron 1980-90-lukujen vaihteessa Novitan ohjeella. Käytin puseron ihan loppuun, niin mieleinen se oli. Viime syksynä innostuin neulomaan sellaisen uudestaan.
Aluksi en yhtään miettinyt tätä aivovoimistelun kannalta. Tuskallisen ja pitkän projektin edetessä sekin alkoi hiipiä mieleeni. Löysin hyvän syyn viedä alkanut neuletyö loppuun sen sijaan, että olisin vaihtanut sen johonkin helpompaan.
Ohje löytyi Novitalta
Olisin ilomielin kelpuuttanut vanhan puseroni ohjeen, mutta vaikka se oli klassinen, en löytänyt sitä enää.
Parhaiten mielikuvaani vastasi Novitan ohje Naisen palmikkoneulepusero Suomivilla-langasta. Ohje on poistunut uusilta Novitaknits-sivuilta, mutta saat ladattua sen alla olevasta linkistä:
Vaatteen A-linja näytti kivata. Novitan ohjeessa lankana oli Suomivilla, mutta lankakaupassani ei sitä ollut. Langaksi valikoituivat Teeteen Helmi, joka on 100% merinovillaa ja Gedifran Soffio – hyvin ohut ja kevyt sekoitus alpakkaa, silkkiä ja villaa.
Ohjeen langalla neuletiheys oli 16 silmukkaa/10 cm. Minun lankani olivat yhdessäkin ohuempia, ja tiheys 23 silmukkaa/10 cm.
Aivot töihin
Annan vinkin. Jos et ole kovin tottunut neuloja mutta haluat aivot töihin, tee pusero johon otat mukaan nämä kolme asiaa:
- palmikko- tai mikä tahansa yksivärinen koko pinnan täyttävä kuvioneule
- valmis ohje jonka muokkaat omille mitoille
- neulelanka, joka on eri kuin ohjeessa
Neulominen on sarja pieniä ja isoja päätöksiä. Jos kuvio täyttää esimerkiksi koko taka- ja etukappaleen, on päätettävä mikä osa kuviosta tulee kappaleiden keskelle. Tällä on merkitystä etenkin etupääntien asettumiseen (se näkyy aina, toisin kuin takapääntie).
Mieti sekin, mikä kuvion osa jää kappaleiden reunaan a) sivusaumoissa ja b) kädenteillä. Kuvittele myös, miten hiha jatkuisi siitä olkapäillä luontevasti. Entä miten saat hihan päättymään kokonaiseen kuvioon tai palmikonkierron sopivasti pyöriön päätteeksi?
Vertasin mielessäni puseron neulomista sanaristikoiden tekemiseen. Samalla tavalla pulssi nousi, kun ratkaisu ei ollut syntyäkseen. Monta kertaa melkein kiehuin epätoivoisena vaikean neuletyöni kanssa. Sitten pidin tauon ja kohta jatkoin taas.
Oppimiseen liittyy pinnistelyä, ja se edellyttää sinnikkyyttä.
Aivotutkija Katri Saarikivi
Tutkimusten mukaan uteliaisuus, hämmennys ja turhautuminen tukevat oppimista. Idea lienee siinä, että jos asia ei ole kerralla selvä, se herättää uteliaisuuden. Jotta tajuaisi asian, joutuu pinnistelemään. Lohduttavaa tietää, että oppiminen voi silloin olla tehokkaampaa.
Multitasking
Kuvittelin palmikkopuseron neulomisen sujuvan telkkaria katsoessa. Ei onnistunut. Otin neulomuksen mukaan ystävien kanssa tehdylle Viipurin automatkallekin. Ei tullut mitään. Pari kerrosta meni jotenkuten, mutta sitten piti taas kaivaa ohjepaperi ja varmistaa, missä kohtaa pitäisi olla menossa ja missä oikeasti olin.
Nyt ymmärrän, että lisäsin aivojeni kuormitusta poukkoilemalla eri asioiden välillä. Mielenkiintoiset jutut ja kuulumisten vaihto yhdistettynä vaikean neuletyön tekemiseen oli huono yhtälö. Muutuin levottomaksi ja tein virheitä. Lopulta heitin neuletyön takaisin kassiin ja aloin nauttia matkasta.
Aivojen pitää antaa levätä, muuten ne ylikuumenevat.
Aivotutkija Katri Saarikivi
Monen asian samanaikainen tekeminen voi toimia hyvin, jos se tietoista ja hallittua. Telkkarin ääressä neulominen on ihanaa silloin, kun käsillä oleva työ on helppo eikä vaadi sitä pinnistelyä.
Tarkat muistiinpanot auttoivat
Tein työn edetessä muistiinpanoja. Oheisessa kuvassa näet, millaisia. Esimerkiksi merkkasin päivän päätteeksi, miltä kerrokselta seuraavana aamuna pitää jatkaa. ”Ma-aamu 17.” Kertoo, miten vaikea kuviota oli aluksi hahmottaa. Toki loppua kohti ohjeen lukeminen helpottui.
Lyhytaikainen stressi saa ihmisen tekemään parhaansa. Se parantaa keskittymiskykyä ja ongelmanratkaisutaitoja.
Aivotutkija Minna Huotilainen
Aivot tarvitsevat sopivasti haastetta voidakseen hyvin ja säilyäkseen toimintakykyisinä. Itselle mielekäs, iloa tuottava tuttu tekeminen ja harrastukset ovat kuulemma aivoille hyödyksi. Joskus kannattaa kuitenkin rikkoa rutiineja ja antaa aivoilleen uusia haasteita.
En ole vielä luovuttanut. Seuraavana työnä odottaa kuvioneule, jossa on palmikonkiertoja ja mehiläiskennoneuletta. Täytyy vaan olla alusta asti tarkempi mallin tulkinnan ja sen sovittamisen kanssa.
Sitaatit
HS Teema 3/2020 Aivot & muisti.
Minusta sopivan monimutkainen malli antaa juuri parhaan rentoutumisen tunteen neuloessa. Ajatukset pysyvät koossa eivätkä harhaile. Pitsineule on suosikkini. Välttelen tiettyjä teknikoita jos niiden tekeminen on vaivalloista. Palmikoita olen tehnyt mutta en ymmärrä miten niistä minulla tulee aina niin kireitä. En tykkää sillä lisäpuikolla temppuilusta.
Hei Maija! Kiitos kommentista. Kiva lukea, että kokemus voi myös olla päinvastainen.
Kyllä on kaunis lopputulos. Itsekin tykkään joskus tehdä hiukan monimutkaisempaa. Siinä näkee myös edistymisen helposti. Minusta on vaikeeta laskee välikerrokset palmikossa.
Malli on kiva ja työ vaivan arvoinen. Totta, jos tekee vain perusjuttuja ja päästää itsensä helpolla, ei tapahdu edistymistäkään. Tästä vain jäi päällimmäisenä mieleen omien taitojen riittämättömyys. Seuraava palmikkotyö menee toivottavasti helpommin!
Löytyihän se ohje kuitenkin. https://www.novitaknits.com/fi/naisen-palmikkoneulepusero-novita-suomivilla.html
Taas kerran Liisa sait kaunista aikaiseksi. Valkoisessa palmoikkokuvio pääsee huvin esille.
Mitkä ovat mallin viisi eri kokoa? Sitä en löytänyt ohjeesta.
Kiitos Sinikka! Onneksi minulla on paperituloste vielä tallessa. Ohje on näköjään poistunut Novitan nettisivu-uudistuksessa. Koot ovat XS/S, M, L, XL ja XXL.