Kahdenkymmenen vuoden totaalitauko käsitöistä on tehnyt tehtävänsä. Muistini on nollannut lähes kaiken työvälineistä ja -menetelmistä alkaen. Moni on epäillyt, että näin ei voi käydä sellaiselle, joka on toiminut alan opettajana. Luulevat, että liioittelen.
Voin kuitenkin vakuuttaa, että kyllä voi, enkä liioittele. Tilanne yllätti itsenikin. Oikeasti jännitän, osaanko enää mitään, jaksanko alkaa uudestaan alusta, ovatko tuotokseni käyttökelpoisia. Silti haluan oppia taas neulomaan ja ompelemaan! Luotan siihen, että työ tekijäänsä neuvoo. Ammatillinen itsetuntoni on joka tapauksessa surkea: sitä ei ole.
Voivatko unohtuneet taidot palata?
Käsityötieteen emeritaprofessori Pirkko Anttila muotoilee saman niin, että kun taito ruostuu, taidon hallinnan taso alenee. Onneksi hänellä on minulle ja muille entisille osaajille lohdutuksen sana. Monet taidot ovat nimittäin sellaisia, että kun ne kerran oppii perusteellisesti, niiden liikeradat siirtyvät aivorungon hallitsemalle tasolle. Sieltä ne eivät katoakaan. Ne voi ottaa harjoituksen avulla käyttöön edelleen korkeatasoisina. Sama kuin vaikka polkupyörällä ajon kanssa.
Muistilista itselleni
- Malta ja lue valmistusohjeet: niistä on oikeasti apua.
- Aloita A:sta äläkä lannistu, jos et heti onnistu.
- Epäonnistumisia tulee.
- Hyväksy ettet pärjää ilman apua.
- Ota opettelu haasteena.
- Lisää töiden vaikeusastetta vähän kerrassaan.
- Ole tyytyväinen jokaiseen edistysaskeleeseen.
