Ja sitten aloin neuloa koneella

Koneneulonnan uudelleen aloittaminen jännitti. Kun tekniikka kolahti 1970-luvun puolivälissä käsinneulovaan opiskelijaminääni, toivoin innoissani, että siihen saisin tulevalla työurallani keskittyä. Niin onnellisesti kävikin.

Opiskelija koneensa ääressä. Hämeenlinna 1976.

Allergisoiduttuani koneneulonta jäi kuitenkin kokonaan; viimeisimmäksi taisi jäädä neulepusero vuonna 1998. Kaksi vuotta sitten kipinä tähänkin syttyi uudestaan.

Koska olin luopunut neulekoneestani, piti turvautua lainakoneeseen. Olen usein tässä blogissa maininnut Noonknitin. Yrittäjä ja neulesuunnittelija Outi Markkanen oli 1980-luvulla opiskelijani Haminan käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa. Meillä on pitkä yhteinen historia. Kaikki kunnia Outille; ilman hänen apuaan uudelleenvirinnyt innostukseni käsillätekemiseen olisi tuskin kantanut alkua pidemmälle.

Noonknitin myymälässä oli esillä koneella neulottu villatakki, jonka lankana oli Katian Air Alpaca. Samasta langasta olen neulonut myös pari patenttineuleista huivia. Malli oli yksinkertainen ja sileää neuletta. Reunukset oli neulottu käsin ainaoikein-neuleena. Halusin tehdä samanlaisen. SIllä pääsisin alkuun. Outi muokkasi kaavan mittoihini sopivaksi, ja nyt oli hänen vuoronsa perehdyttää minua koneneulonnan pariin.

Ihan kylmiltäni en kehdannut Outin oppiin mennä. Niin hullulta kuin tämä saattaa kuulostaakin, olin edellisiltana turvautunut itse kirjoittamaani opukseen Kelkka, Läppäkoukku, Silmukka – Koneneulonnan alkeet. Kertasin työvälineitä ja niiden nimityksiä, silmukoiden luomista jne.

Kun jokin asia, vaikka kuinka rakas ja lähes kaikenkattava, jää kokonaan taakse, se jää. Näin ainakin minun kohdallani, kun ammatinvaihdon myötä tuli monia uusia asioita opittaviksi. Aivojen kapasiteetti on rajallinen.

Vaate neulottiin Noonknitin tiloissa Brother KH-260 -paksulankakoneella. Silmukan säätö 5. Neuletiheys 15 s ja 19 krs = 10 cm.

Kaava ja ohje © Outi Markkanen/Noonknit

Neulominen oli ihanaa!

Työ alkoi takakappaleesta ja eteni hujauksessa. Vyötäröön saakka kavensin reunoissa 15. kerroksen välein. Vauhdin hurmassa jatkoin kainaloihin edelleen kaventaen, vaikka siinä olisi pitänyt alkaa tehdä lisäyksiä. Neuletakki kun on vartaloa myötäilevä. Outi tuli auttamaan purkamisessa, mutta sen jälkeen en juuri apua tarvinnutkaan. Työ opetti tekijäänsä. Neuletakin kappaleet syntyivät viidessä tunnissa kahdella eri neulomiskerralla.

Minä purin. ja Outi nosti työn takaisin koneeseen.
Valmiit kappaleet viimeisteltiin höyryttämällä ennen niiden yhdistämistä.

Hyvää

  • Sain uuden mittojen mukaan tehdyn alpakkavillatakin
  • Innostus koneneulontaan virisi
  • Käsinneulotut reunukset onnistuivat hyvin, ja ne tekevät vaatteesta laadukkaan oloisen

Kehitettävää

  • Neulos on aika ohut, joten valitsemani nauhakavennukset näyttävät reikäisiltä kädentiellä ja pääntiellä. Reunassa tehtävät kavennukset toimisivat paremmin.

Tärkeää

  • Paitsi tekstiiliväriaineille allergisoituminen, työperäiseksi on nyt luokiteltu myös kuuloni aleneminen. Toivottavasti koneneulonnan opetuksessa ollaan viisastuttu, ja käytetään vähintään korvatulppia.

Kommentoi