Kolme vuotta sitten aloin uudestaan neuloa koneella. Taidot olivat ruosteessa, kun edellisestä kerrasta oli jo 25 vuotta. Jännitti. Olinhan aikanaan opettanut työkseni koneneulontaa.
Tutustuin ensi kertaa neulekoneeseen vuonna 1975, ja se kolahti. Opiskelin alaa, ja silloin toivoin innoissani, että saisin keskittyä neulekoneeseen tulevalla työurallani. Niin onnellisesti kävikin.
Allergisoiduttuani koneneulonta piti lopettaa. Viimeisimmäksi taisi jäädä neulepusero vuonna 1998. Voit lukea tarinani täältä: Käsillä tekeminen on osa minua.
Koska olin luopunut neulekoneestani, piti turvautua lainakoneeseen. Olen usein tässä blogissa maininnut lankamyymälä ja verkkokauppa Noonknitin. Sen yrittäjä ja neulesuunnittelija Outi Markkanen oli 1980-luvulla opiskelijani Haminan käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa.
Noonknitin myymälässä oli esillä koneella neulottu villatakki, jonka lankana oli Katian Air Alpaca. Samasta langasta olen neulonut myös pari patenttineuleista huivia. Malli oli yksinkertainen ja sileää neuletta. Reunukset oli neulottu käsin ainaoikein-neuleena. Halusin tehdä samanlaisen. SIllä pääsisin alkuun. Outi muokkasi kaavan mittoihini sopivaksi, ja nyt oli hänen vuoronsa perehdyttää minua koneneulonnan pariin.
Ihan kylmiltäni en kehdannut Outin oppiin mennä. Usko pois: olin edellisiltana turvautunut itse kirjoittamaani opukseen Kelkka, Läppäkoukku, Silmukka – Koneneulonnan alkeet. Kertasin työvälineitä ja niiden nimityksiä, silmukoiden luomista jne.
Kun jokin asia, vaikka kuinka rakas ja lähes kaikenkattava, täytyy jättää kokonaan taakse, se jää.
Minun kohdallani kävi noin, kun ammatinvaihdon myötä tuli monia uusia asioita opittaviksi. Aivojen kapasiteetti on rajallinen.
Neuloin vaatteeni Noonknitin tiloissa Brother KH-260 -paksulankakoneella. Silmukan säätö 5. Neuletiheys 15 s ja 19 krs = 10 cm.
Neulominen oli ihanaa!
Työ alkoi takakappaleesta ja eteni hujauksessa. Vyötäröön saakka kavensin reunoissa 15. kerroksen välein. Vauhtisokeus iski, ja jatkoin kainaloihin edelleen kaventaen, vaikka siinä olisi pitänyt alkaa jo tehdä lisäyksiä. Neuletakki kun on vartaloa myötäilevä. Outi tuli auttamaan purkamisessa, mutta sen jälkeen en juuri apua tarvinnutkaan. Työ opetti tekijäänsä. Neuletakin kappaleet syntyivät viidessä tunnissa kahdella eri neulomiskerralla.
Hyvää
- Sain uuden mittojen mukaan tehdyn alpakkavillatakin
- Innostus koneneulontaan virisi
- Allergiaoireista ei merkkiäkään
- Käsinneulotut reunukset onnistuivat hyvin, ja ne tekevät vaatteesta laadukkaan oloisen
Kehitettävää
- Neulos on aika ohut, joten valitsemani nauhakavennukset näyttävät reikäisiltä kädentiellä ja pääntiellä. Reunassa tehtävät kavennukset toimisivat paremmin. Turhaa hifistelin.
Tärkeää
- Paitsi tekstiiliväriaineille allergisoituminen, työperäiseksi on nyt luokiteltu myös kuuloni aleneminen. Toivottavasti koneneulonnan opetuksessa ollaan viisastuttu, ja käytetään vähintään korvatulppia.
Neulekoneella neulomisen nopeus on suhteellista. Kappaleet syntyvät kyllä hyvässä tapauksessa nopeasti, mutta sen jälkeen alkaa toinen rupeama. Tykkään panostaa pääntiehen ja muihin näkyvimpiin kohtiin, ja jos ne tekee käsin kuten tässä Outin ohjeessa, aikaa pitää varata.
Tämän jälkeen neuloin koneella ja Outin avustuksella kaksi muutakin vaatekappaletta. Tässä niistä ensimmäinen: A-linjaa, alpakkaa ja trumpettihihoja.
Iloisia hetkiä neulekoneen parissa!
Outi on paras 👍
Tuosta on niin helppo olla samaa mieltä!