Ja heillä kaikilla oli niin mukavaa

On syyskuinen tiistai-ilta, ja kello lähenee kuutta. Kotkan Karhulassa yrittäjä Outi Markkasen Noonknit-lankamyymälä on tältä päivältä suljettu, mutta ovi on auki ja iloisia naisia pussukoineen ja kasseineen astuu sisään. On alkamassa Neulekoneella neuloen -kurssin kolmas kokoontuminen.

Kyse on Kotkan opiston järjestämästä, 72 tunnin mittaisesta ja koko lukuvuoden kestävästä kurssista. Sillä opitaan käyttämään neulekonetta ja neulomaan asusteita, sukkia tai neulevaatteita omien toiveiden ja mittojen mukaan. Omaa konetta ei tarvita, sillä liikkeestä löytyy kone jokaiselle.

Koneneulonta on nousussa

Käsin neulominen on nyt trendikästä, pyöröpuikot loppuvat kaupoista ja islantilaisneuleiden suosio näyttää jatkuvan. Myös neulekoneella neulomisesta on tullut suosittua. Facebookin koneneulontaryhmissä kysytään ja jaetaan vinkkejä. Koneneulontakurssejakin on alettu taas järjestää jopa etänä. Puhutaan uudesta, korona-ajan myötä nousseesta ilmiöstä.

Kotkassa koneneulontakurssin saama suosio yllätti järjestäjät iloisesti. Kaikki 12 paikkaa täyttyivät ensimmäisenä ilmoittautumispäivänä ja seitsemän innokasta jäi vielä jonotuslistalle.

14 vuotta opettajanakin toiminut Outi kertoo olevansa onnellinen, kun pääsi taas opiskelijoiden pariin. Kokeneen opettajan innostus näkyy ja välittyy.

Ensin hyvä käsikirjoitus, sitten neulomaan

Kurssi oli alkanut pari viikkoa sitten perusasioihin tutustumalla. Outilla oli valmiina muutamia malleja ensimmäiseksi työksi: pipo, huivi, säärystimet, panta, rannekkeet. Jokainen valitsi omansa, siihen langat ja teki neulekoneella mallitilkun. Kun vielä silmukka- ja kerrosmäärät saatiin laskettua, neulominen oli aloittamista vaille valmista.

Koska kurssilla on sekä vasta-alkajia että kokeneempia neulojia, Outi huomioi jokaisen osallistujan osaamistason ja opasti sen mukaisesti. Hän korosti, että muistiinpanovälineet kannattaa pitää mukana ja kirjata ylös silmukan suuruudet, vaatteen laskelmat ym. tärkeät tiedot. Ne kun tuppaavat muuten unohtumaan, kun kokoontumisia on harvakseltaan, viikon välein.

Sekin tärkeä asia todettiin, että itse koneella neulominen on vain murto-osa kaikista työvaiheista. Suunnittelu ja valmistelu vie oman aikansa, samoin työn viimeistely ja kokoaminen, joka tehdään käsityönä.

Yhtä monta tarinaa kuin neulojaa

Paitsi perustaitoja, kurssilta on tultu hakemaan innostusta koneneulontaharrastuksen uudestaan aloittamiselle. Monella on oma kone kotona, vuosikymmeniä sitten hankittu ja sängyn alle varastoitu, mutta joka nyt halutaan ottaa uudestaan käyttöön.

Haastattelin muutamia osallistujia. Olin kiinnostunut kuulemaan, mikä innosti tulemaan kurssille ja mitä he ovat suunnitelleet siellä neuloa. Oli mukava kuulla siitäkin, mistä kukin oli käsityökipinän saanut.

Tarja Karhu kertoo olevansa kaiken uuden kokeilija ja käsitöiden harrastaja. Koneneulontakin on tullut tutuksi. Yksi kurssilaisista puolestaan kertoo olevansa neulekonevastainen ja periaatteessa ajattelevansa, että neulominen pitää tehdä käsin. Hän halusi kuitenkin tulla kurssille kokeilemaan, miltä koneella neulominen tuntuisi.

Jenni Mielosen kiinnostus käsitöihin lähti Barbien vaatteista. Kun mummo osti neulekoneen, Jenni innostui sen käytöstä. Hän aikoo neuloa myssyn vastasyntyneelle kummitytölleen suloisen pehmeästä vauvalangasta. Tekeillä on myös neulepusero jonka toinen hiha on jo valmis.
Arja Koutonen-Skyttä oli edellisenä kurssi-iltana neulonut mallitilkun patenttineuleiseen pantaan. Outi auttaa silmukka- ja kerrosmäärien laskemisessa.
Sofia Virtasen innosti käsitöihin oma mummo. Ensimmäinen työ oli kaulahuivi esikoisvauvalle. Nyt on vuorossa neulekoneen käytön opettelu.
Pirjo Sunilalla on kotona vuonna 1974 hankittu Knittax-neulekone. Hän tuli kurssille verestämään unohduksilla olevia taitojaan. Pirjo on päättänyt rauhassa harjoitella jouluun saakka, ja sitten tehdä jonkin neulevaatteen.
Myös Tarja Javanaisella on kotona oma neulekone. Se jäi aikanaan pois käytöstä ja päätyi lasten siltaleikkehin. Kurssilla on hyvä opetella työtavat uudestaan ja ehkä saada innostusta omankin koneen huoltoon ja uudelleenkäyttöön.

Osallistujat ehtivät tehdä kurssilla useampia pienempiä neuletöitä ja jonkun suuremmankin. Kiirettä ei ole. Outi muistuttaa, että yhdellä istumalla ei valmista kannata odottaa. Takaiskuihinkin on hyvä varautua. Koneneulonta vaatii monen asian samanaikaista huomioimista, keskittymistä, tarkkuutta ja pitkää pinnaa. Se palkitsee huolellisen neulojan.

Moni neuloi tuona iltana patenttineuleista pantaa. Kun koneet hyrräsivät, kaikki oli hyvin. Kun kone toisensa perään taukosi, jotain häikkää oli tullut. Milloin työ tippui koneesta, milloin kelkka juuttui kesken kerroksen. Outi auttoi rauhalliseen tapaansa, ja työ pääsi jatkumaan.

Apua, tää meni jumiin

Kiertelin tunnin ajan koneelta toiselle havainnoimassa tunnelmaa ja jututtamassa kurssilaisia kohteliaan vieraan tavoin. Mutta ennen kuin huomasinkaan, löysin itseni auttelemassa kerrosten purkamisessa ja pudonneiden silmukoiden nostelemisessa, kun Outilla piti kiirettä. En malttanut seisoa toimettomana. Toivottavasti annoin samat neuvot kuin Outi, etten innossani vain sekoittanut neulojien pasmoja. (Jos kiinnostuit, lue taustastani koneneulonnan parissa.)

Yllätyin, miten tuttu ja rakas useamman neulekoneen muodostama äänimaisema, yhtäaikainen mutta eritahtinen minulle onkaan. Kuin olisin tavannut vanhan hyvän ystävän. Vierailusta jäi kiva fiilis.

Tsemppiä ja neulomisen iloa kaikille kurssilaisille!

Koneella neulominen on hyvin sujuessaan iloinen ja rentouttava juttu.

Kirjoita kommenttisi tähän!