Olin marraskuussa 2018 lähdössä mieheni kanssa autolla Espanjaan. Edessä olisi viisi pitkää päivää lähes pelkkää istumista. Olin jo päässyt neulomisen makuun ja tuli mieleen, ehtisinkö kartanluvun, maisemien ihailun, evästarjoilun ja matkamusiikin valinnan ynnä muun ohessa neuloa jotain? Aikani menisi varmaan rattoisammin.

Olisi sitä paitsi kiva yllättää perillä odottava ystävä antamalla hänelle itse tehty tuliainen.

Tuttuun lankakauppaan siis ideoita hakemaan! Löytyi ihana patenttineuleinen kaulahuivi, jossa oli lankana helmenharmaa Katian Air Alpaca. Siinä on puolet alpakkaa ja puolet polyesteriä. Alpakkalangassa on se hyvä puoli, että se ei sisällä lanoliinia eikä siksi yleensä kutita eikä pistele. Tärkeä ominaisuus kaulahuiville.

Kolmesta kerästä saa kolme metriä pitkän neulehuivin. Hankin langat samantien kolmeen huiviin: hennon vaaleanpunainen ystävälle, turkoosi itselle ja vielä violettia varalle. Halusin varmistaa, ettei tekeminen pääse loppumaan kesken ainakaan langanpuutteen vuoksi.

Ohje on helppo

Loin 39 silmukkaa puikoille n:o 7 ja neuloin koko ajan patenttineuletta. Pyöröpuikot olivat ehdoton valinta autossa neulojalle. Vaihdoin uuden kerän aina huivin reunassa, että siitä sai siistin. Päättelin työn ja pujottelin langanpäät työn reunoihin.

Matkamme kulku lyhyesti

Edessä oli kolmas edestakainen automatkamme Kotkasta Espanjan Aurinkorannikolle, joten tiesimme suunnilleen mitä odottaa. Automatkailu talvella on Euroopassa aika helppoa. Lumisade ja liukkaus eivät ole hankaloittaneet matkaamme, vesisade melkein aina. Hotellihuoneita saa helposti ja edullisesti lyhyelläkin varoitusajalla.

Miinuspuolena ovat ruuhkaiset tiet rekkajonoineen, ajoittain arvaamaton ajokulttuuri ja epäselvät tai puuttuvat opasteet. Navigointilaitteet ovat kehittyneet alkuvuosista, mutta ilman paperikarttoja emme pärjäisi.

Lähdimme tällä kertaa ajamaan torstaina 22.11.2018 ensin Turkuun, josta mentiin iltalaivalla lahden yli. Laiva oli Tukholmassa varhain aamulla, joten koko seuraava päivä oli aikaa ajaa Trelleborgiin. Stena Linen laiva Rostockiin lähti vasta iltakymmeneltä. Vietimme myös toisen yön laivalla.

Varsinainen ajourakka alkoi varhain kolmannen päivän aamuna sumuisessa Rostockissa. Olimme etukäteen varanneet seuraavaksi yöksi hotellihuoneen Weil am Rheinistä Sveitsin ja Ranskan rajalta. Ajatus oli, että ensimmäisenä ajopäivänä jaksamme virkeinä paahtaa Saksan moottoriteillä kunnon rupeaman. Majapaikkaan oli kartan mukaan noin kymmenen tunnin ajomatka, mikä käytännössä tarkoitti taukoineen ja reitinvalintasähläyksineen ainakin kahtatoista tuntia.

Liian rankkaa, sanon nyt. Lauantai-ilta pimeni ja vettä satoi, kun saavuimme perille ruuhkaiseen pikkukaupunkiin etsimään hotellia ja sen parkkihallia. Weil am Rheinistä jäi mieleen suuri ostoskeskus, jonka kansoittivat edullisille ostoksille tulleet sveitsiläiset. On siellä myös yksi erikoinen nähtävyys, kolmen valtion yhdistävä silta.

Neljäs päivä. Jatkoimme Ranskaan, jonne oli hotelliltamme vain kivenheiton matka. Koko päivä oli ajoa, josta kolme tuntia rankkasateessa. Päätimme taas venyä ja sinnitellä yöksi Espanjan puolelle. Entisistä reissuista tiesimme, että Ranskan rajan ylitys tuntuu kuin olisimme jo perillä!

Yöpymispaikaksi valikoitui lyhyen matkan päässä Ranskan rajalta ihana, talviuniaan viettävä Figueresin katalonialainen kaupunki. Teatro-Museo Dali oli ikävä kyllä jo ehditty siltä sunnuntailta sulkea.

Viidentenä päivänä matka jatkui Espanjan itärannikkoa pitkin kohti Torreviejaa. Maanantain ruuhkia, rekkoja ja autojonoja. Ajoimme vaihdellen tulliteitä ja paikallisteitä pitkin.

Matkanteko Suomesta Torreviejaan kesti tällä taktiikalla viisi päivää.

Lepäilimme Torreviejassa, ja auto pysyi tiiviisti parkissa. Ei tehnyt mieli lähteä ajelemaan minnekään, eikä mieleen tullut kyllä neuloakaan. Neljän päivän lomailun jälkeen olimme kuitenkin jo valmiit jatkamaan matkaa varsinaiseen kohteeseemme, Costa del Solille. Ajomatka kesti runsaat neljä tuntia.

Entä se neulominen?

Tuliaishuivi valmistui parahiksi ja ehdimme antaa sen matkalaukkuja pakkaavalle, seuraavana aamuna Suomeen matkustavalle ystävällemme.

Ihan koko matkan ajan en neulonut. Aamuhämärässä ja illan pimetessä en nähnyt neuloa ollenkaan. Keski-Euroopan talvessa valoisa päivä on aika lyhyt. Silloin kun sää oli hyvä ja reitin suhteen oli selvät sävelet, sain unohtaa navigoinnin ja rentoutua puikkojen kilinässä. Työ sujui joutuisasti eikä vaatinut jatkuvaa tarkkaavaisuutta, koska huivin malli oli niin helppo.

Jouduin tietenkin keskittymään myös kartanlukuun, tai ainakin yrittämään, niin puuduttavaa kuin se välillä olikin. Kävi todella työstä! Moottoriteillä risteykset tulivat nopeasti eteen, ja monen monta kertaa ne vain vilahtivat ohi – ja me menossa väärään suuntaan.

Väsyneenä navigointivirheet lisääntyivät ja päätin, että jos vielä joskus tekee mieli lähteä autolla Espanjaan, päiväetapit täytyy pitää lyhyinä. Ideaali olisi neljästä kuuteen tuntiin, jos ei ole kiire, kun ajopäivämme nyt olivat pisimmillään 12-tuntisia. Neulominenkin oli parasta pirteänä ja hyväntuulisena.

Hotellilla aloin neuloa omaa huiviani. Oli niin lämmintä ja aurinkoista, että neulominen sujui parvekkeellakin. Huivi valmistui kuitenkin lopulta vasta Suomessa. Violetit huivilangat odottavat vielä oikeaa hetkeä ja inspiraatiota – tai kenties seuraavaa pitkää automatkaamme.

Hyvää

• molemmat huivit onnistuivat ja ovat päätyneet käyttöön
• huivi on ihanan kuohkea, joustava, kevyt ja lämmin. Patenttineule ja alpakkalanka on täydellinen match!
• paksuilla puikoilla työ sujuu joutuisasti

Parannettavaa

• jos jotakin haluaisin tästä Outi Markkasen suunnittelemasta huivista muuttaa, ehkä leveyteen voisi lisätä muutaman silmukan. Huivi on niin löyhää patenttia, että sillä on taipumus kaventua ja pidentyä käytössä.

Paluumatkamme vaiheista kiinnostuneille: 16. joulukuuta lähdimme ajamaan kohti pohjoista, ja valitsimme eri reitin kuin mennessä. Saksasta suuntasimme itään kohti Tsekkejä ja Puolaa, ja palasimme Suomeen Via Balticaa pitkin.

Haluatko seurata tätä blogia ja saada heti tiedon uusista artikkeleista? Jos, niin anna sähköpostiosoitteesi sivun alalaidassa olevaan kenttään ja liity blogin seuraajiin.