Muistatko takavuosien suositun neulelangan, Angorina Lyxin? Sain taas neuloa siitä, kun edesmenneen tekstiiliopettaja Pirkko Leistin jäämistöstä löytyi kesken jäänyt villatakki. Valmiina olivat takakappale ja yksi etukappale, ja toinen etukappale melkein valmis. Muovipussissa oli langat, puikot ja ohjekin, joten kun tytär Elina Saarinen tätä minulle tarjosi, lupasin yrittää tehdä takin valmiiksi.

Jakobsdalin valmistamassa Angorina Lyxissä on 60 % mohairia, 30 % akryyliä ja 10 % nailonia. Ihana ohuehko lanka, josta neuloin 1970-luvulta alkaen paljon.

Pirkon aloittaman neuletakin ohje on vuoden 1996 Kotiliedestä. Se on ajan henkeen väljä ja suoralinjainen. Hihatkin tosi leveät.

Pirkko oli soveltanut ohjetta, tietenkin, ammattilainen kun oli. Lanka ja mallineule olivat eri kuin ohjeessa. Kaavaankin oli tehty merkintöjä ja muutettu silmukkamääriä. Yleisvaikutelma on silti pysynyt samana. Näin se on: lehtien ohjeet toimivat yhtä hyvin innoittajina ja inspiraation lähteinä kuin suoranaisina myynninedistäjinäkin.

Olen aina pitänyt patenttineuleesta, ja onneksi Pirkkokin oli valinnut sen tähän takkiin. Netistä löytyi Ritva Koskennurmi-Sivosen laatima ohje, jonka avulla muistelin miten sitä neulotaan. Kuva tuosta ohjeesta:

Tästä se lähti.

Neulominen alkoi sujua alkuvaikeuksien jälkeen. Skarppasin, että sain toisen etukappaleen puuttuvasta yläosan käsialasta samanlaisen kuin Pirkon tekemä. Ehkä isoin työ oli pääntien reunuksessa. Tein sen varmaan kolmeen kertaan saadakseni silmukkamäärän sopivaksi ja vielä niin, että se asettuisi saumattomasti napituskaitaleiden jatkoksi. Napinläpikin piti taiteilla. Tässä ensimmäinen versio, jonka purin:

Tänä meni purkuun. Pääntien reunuksessa oli ensin toistakymmentä silmukkaa liikaa.

Toisen aloittaman työn jatkaminen oli kuin tutkimusretki tekijän ajatusmaailmaan. Miten Pirkko olisi neulonut esimerkiksi pääntien reunuksen? Miten olisi ratkaisunsa perustellut? Millaiset napit olisi valinnut?

Etukappaleissa oli reunukset valmiina. Ne oli neulottu aina oikein -neuleena ja napinlävetkin olivat valmiina paikoillaan.

Neuloin kahta hihaa yhtaikaa ja tein niistä niin pitkät kuin lankaa suinkin riitti. Lisäähän en olisi saanut mistään. Pienen pieni nyssäkkä jäi vielä parsinlangaksi.

Takki valmistui.
Kotilieden ohjeessa mallina on vuoden 1984 Miss Suomi
Anna-Liisa Tilus.

Annoin valmiin neuletakin takaisin Elinalle, ja se pääsi käyttöön.

Valmis neuletakki Elinan päällä.

Haluatko seurata tätä blogia ja saada heti tiedon uusista artikkeleista? Jos, niin anna sähköpostiosoitteesi sivun alalaidassa olevaan kenttään ja liity blogin seuraajiin.

2 vastausta artikkeliin “Angorina Lyx ja mukavan olon villatakki”

  1. Kiitos, Lissu, hienosta ja nostalgisesta neuletakista. Kunniateko. Kertomus ja kuvaus työn vaativuudesta yllätti minut taidottoman ja lahjan arvo nousi mielessäni entisestään.

    Muistan puikkojesi helinän lukiovuosilta ja lempilankasi taisi tosiaan olla tuo Angorina Lyx. Lyhyt neule pörheänä monessa värissä. Eipä tullut samanlaisia vastaan.

    Pakkasilla neuletakki on tiiviisti matkassa. Ajatuskin siitä riittää tuomaan lämpöä. Muistot bonuksena sekä ystävyyteesi että omaan äitiini, kiitos!

    1. Kiitos Ellu! Äitisi oli taitava käsistään ja hänellä oli silmää kaikelle kauniille ja tyylikkäälle. Ihailin Pirkon neulomuksia, jotka aina olivat luontevalla tavalla onnistuneita. Oli hienoa että annoit minulle mahdollisuuden jatkaa hänen aloittamaansa työtä. Sama neulomus, puikot ja lanka, mutta nyt minun vuoroni 🙏🏻 – siinä on jotain hienoa.

Kirjoita kommenttisi tähän!

Trending

Discover more from KOTIKUTOISESTI

Subscribe now to keep reading and get access to the full archive.

Continue reading