Puoli vuotta oli kulunut siitä, kun aloin taas neuloa. Kaikki lähti vaaleanharmaasta neuletakista, eikä minulla vieläkään ollut sellaista. En päässyt eroon päähänpinttymästä. Ne olivat ilmeisen trendikkäitä, koska niitä näkyi joka toisen naisen päällä. Miksei siis minunkin, kun näyttivät niin rennon kauniilta. Kävin jo sovittelemassa sellaisia kaupoissakin. Alpakkatakkeja ei valmisvaatekaupoista löytynyt, joten voiton vei ajatus yrittää tehdä sellainen itse. Olihan minulle jo kertynyt kokemusta kahden epäsopivan alpakkatakin verran. Josko nyt onnistuisin? Kolmas neuletakki toden sanoo?
Alpakka: vastuullisen neulojan valinta
Miksi taas alpakka? Se vain on kaunista, lämmintä, pehmeää, kevyttä, helppoa neuloa. Sopii myös useimmille villa-allergikoille, koska ei sisällä lanoliinia kuten lampaanvilla.
Alpakka on myös tuotantoeläinten hyvinvoinnista huolta kantavien neulojien valinta. Esimerkiksi Kuluttaja suosittelee alpakkalankaa elokuun 2018 artikkelissaan. Alpakka tulee toimeen vähemmällä vedellä kuin vuohi, askeltaa pehmeästi ja syö niin, ettei kasvillisuus kärsi. Metaanipäästöt ovat pienemmät kuin lampaalla. Ylsi alpakka tuottaa villaa vuodessa neljän tai viiden villapaidan verran. Se tuntuu pieneltä määrältä, mutta vertailun vuoksi: yhteen kasmirvillapaitaan tarvitaan neljän vuohen villa.
Valitsin langaksi Sandnes Garnin Børstet Alpakan. Lanka on löyhäkierteistä ja helppoa neuloa. Puikoilla n:o 5 sileän neuleen tiheydeksi tuli 14 s ja 20 krs = 10 cm. Sovelsin Kalastajan vaimon ohjetta. Loin työhön 156 silmukkaa. Neuloin takin tasona kainaloihin saakka, jonka jälkeen takappale ja etukappaleet ja hihat erikseen. Lopuksi ompelin olkasaumat, kiinnitin hihat ja tein kevyen loppuhöyrytyksen. Takissa ei ole reunuksia. Ratkaisu on toimiva ja aloittelijalle sopiva: mieluummin ilman reunuksia kuin huonosti tehdyillä. Työvaiheet olivat yksinkertaiset ja helpot.
Kuvissa näkyy kovia kokenut pörröinen neuletakki. Kerralla takki ei valmistunut, sillä ensin siitä tuli liian lyhyt. Halusin polvipituisen, joten noin puolen vuoden käytön jälkeen katkaisin helman resorin yläpuolelta ja neuloin lisää. Purin myös taskun saadakseni lisää lankaa, joka oli jo päässyt kaupoista loppumaan. Lopuksi silmukoin uuden helmapalan miehustan jatkeeksi.
Tämä neuletakki on ollut päälläni parin vuoden ajan lähes joka päivä, ja myös kylminä öinä kesämökillä. Nytkin kirjoittaessani. Takkini on kuin sekarotuinen nukkavieru koiranpentu: ei ehkä kaikkein kaunein, mutta niin rakas.<3
Plussat
- Lopultakin takki joka pääsi jatkuvaan käyttöön
- Neuletiheys on sopiva ja lanka silkkisen pehmeä
- Mitoitus sopiva
Miinukset
- Takin pinta meni nopeasti nypyille
Vaikka Kalastajan vaimon alpakkaisesta neuletakista tuli huippusuosittu, ihmettelen kun en ole koskaan nähnyt sitä kenelläkään käytössä. En kesällä enkä talvella. Olenko ainoa? Minne ne katoavat?
